P.G. Wodehouse ja Arthur Conan Doyle

Englantilainen kirjailija P.G. Wodehouse (15.10.1881 – 14.2.1975) tunnetaan luultavasti parhaiten Jeeves and Wooster -tarinoistaan ja muista humoristisista kertomuksistaan. Hän kirjoitti myös näytelmiä, runoja, esseitä ja elokuvakäsikirjoituksia.

P.G._Wodehouse,_1930

P.G.Wodehouse (Wikipedia)

Mittavan uransa aikana Wodehouse ehti kirjoittaa myös useita Holmes-parodioita, joista monet löytyvät luettavaksi erilaisista nettiarkistoista. Lisäksi hän lähes säännöllisesti viittaa Holmesin hahmoon monissa Jeeves-tarinoissaan, Psmith-tarinoissaan ja muussa tuotannossaan, tai sisällytti omiin teksteihinsä viittauksia muihin Conan Doylen kirjoituksiin. Wodehouse ja Conan Doyle tunsivat toisensa, ja Wodehouse ihaili Conan Doylea syvästi. Elämänsä loppupuolella Wodehouse totesi: ”Conan Doyle was my hero. Others might revere Hardy and Meredith. I was a Doyle man and still am.” (The Arthur Conan Doyle Encyclopedia) Sen lisäksi, että he olivat kirjoittajakollegoita, he pelasivat samassa amatöörikrikettijoukkueessa vuosien 1903-1912 välillä. Krikettijoukkueen nimi oli Authors, tai leikillisemmin the Allahakberries. Sen oli perustanut J.M. Barrie, joka tunnetaan Peter Panin luojana, ja sen muita tunnettuja jäseniä olivat esimerkiksi Rudyard Kipling, H.G. Wells ja A.A. Milne. Joukkue pelasi vuosittain esimerkiksi siihen kuuluvien kirjailijoiden kustantajista koostuvaa joukkuetta vastaan, muista taiteilijoista kuuluvaa joukkuetta vastaan ja tietenkin muita pelejä.

1903-05-22-cricket-authors-v-artists
Lähde: The Arthur Conan Encyclopedia

Wodehouse kirjoitti 20-vuotiaana kaksi Holmes-parodiaa, jotka julkaistiin Public School Magazine-nimisessä huumorilehdessä. The Adventure of the Split-infinitive ilmestyi maaliskuussa 1902 ja The Strange Disappearance of Mr. Buxton-Smythe puolestaan ilmestyi joulukuussa 1901. Molemmissa tarinoissa seikkailevat hahmot nimeltään Burdock Rose ja Dr. Wotsing, jotka hiukan kompuroiden ratkaisevat eteensä tulevia arvoituksia. Samana vuonna hän kirjoitti myös artikkelin The Pugilist in Fiction, jossa hän käsitteli Conan Doylen vähemmän tunnettua romaania Rodney Stone. Vuonna 1903 ilmestyi Sherlock Holmes-parodiatarina Dudley Jones, Bore-Hunter (29.4.1903), kaksi runoa Back to his Native Strand (27.5.1903) ja The Parrot (20.10.1903) sekä syyskuussa pastissi nimeltään The Prodigal. Wodehouse myös haastatteli Conan Doylea Victoria Cross-nimiseen lehteen otsikolla Grit. A Talk with Sit Arthur Conan Doyle. Tästä eteenpäin Wodehouse kirjoitti aina välillä Holmes-aiheisen pastissin, runon tai muun tekstin, tai viittasi jossain kertomuksessaan Holmesiin. Joskus Wodehouse käsitteli Conan Doylea ja Holmesia myös hiukan omalaatuisemmasta näkökulmasta, kuten tässä Daily Chroniclessa ilmestyneessä runossa:

SHERLOCK HOLMES’S LAMENT.

Daily Chronicle, October 3, 1905

[Sir A. Conan Doyle has stated that he considers the British police to be the best in the world.]

Sir Arthur, in those happy days
(Now dead) when first you made me,
Upon my word I never thought
That you would have betrayed me.
I always used to think that you
Shared my contempt for men in blue.

Where’er the bulls-eye of the truth
They failed to land their shots on
(I speak in metaphor), I’d smile,
And wink at dear old Watson,
And murmur nonchalantly, “Pooh!
These foolish, bungling men in blue!”

And when their weak attempts to solve
A problem I derided,
I thought that you despised them quite
As fervently as I did.
We scoffed together at their clue,
Those very comic men in blue.

And now you come, and in the Press
Deliver this corrective,
And state without a touch of shame,
“The Force is not defective.”
By gad, you know, it’s rather hard
Upon a poor detective.
I never thought to hear that you
Had gone and praised the men in blue.

P.G.W. (Lähde)

Lähes kaikki Wodehousen tekemät Holmes-viittaukset on koottu erilaisiin nettiarkistoihin. Esimerkiksi Madame Eulalie-sivustolle on koottu varsin kattavasti kaikki Wodehousen alkutuotannossa esiintyvät viittaukset Sherlock Holmesiin ja Conan Doyleen: Madame Eulalie

Wodehouse kirjoitti myös 1970-luvulla mahtavan esipuheen The Sign of the Fourin uusintapainokseen. Esipuhe ja erinomainen analyysi aiheesta on luettavissa täältä: The Lumber room

Wodehousen tekemä Conan Doylen haastattelu on luettavissa täältä: Grit: A Talk With Sir Arthur Conan Doyle

Mainokset

E. W. Hornung ja A. J. Raffles

e-w-hornung-fredrerick-hollyer

E. W. Hornung valokuvassa, jonka on ottanut Frederick Hollyer (1838–1933)

Törmäsin E. W. Hornungin nimeen ensimmäisen kerran käydessäni läpi Lukemista kaikille -lehden vuosikertoja. Sen numerossa 19/1928 oli kertomus ”Rikoslakia hipovaa toimintaa”, jossa sellaiset miehet kuin Raffles ja minäkertojana toimiva Bunny pestataan varastamaan taulu. Kertomus sai minut tutkimaan, mikä tuo kirjailija oli oikein miehiään, ja hänestä paljastui kiinnostavia asioita.

E. W. Hornung (1866–1921) englantilainen kirjailija, joka oli naimisissa Arthur Conan Doylen sisaren Constancen kanssa. Hän kirjoitti useita romaaneja, jotka sijoittuivat Australiaan, mutta hänen todellinen läpimurtonsa oli herrasmiesvaras A. J. Rafflesista kertova sarja. Hänestä Hornung kirjoitti 26 novellia, jotka julkaistiin kolmessa kokoelmassa, sekä yhden romaanin.

Raffles on yläluokkainen herrasmies, joka asuu hienossa osoitteessa Lontoossa, harrastaa krikettiä – kuten myös Hornung ja Doyle – ja seurustelee parempiin piireihin kuuluvien ihmisten kanssa. Kunniallisen ulkokuoren takana Raffles harjoittaa kuitenkin murtovarkauksia ja muita tyylikkäitä ryöstöjä. Apunaan hänellä on vanha koulutoverinsa Bunny Manders, jonka moraali ei aina tahdo taipua hyväksymään Rafflesin tekoja.

Raffles ja Bunny muodostavat kovasti samanlaisen parivaljakon kuin Sherlock Holmes ja tohtori Watson. Raffles on erittäin älykäs mutta salailee toveriltansa asioita. Hän on myös Holmesin tavoin taitava naamioitumaan ja muuttamaan puhetapaansa esittäessään muuta kuin itseään. Bunny puolestaan toimii Watsonin tavoin Raffles-tarinoiden kertojana. Toisaalta hahmon esikuvina olivat myös kirjailija Oscar Wilde ja tämän rakastaja Alfred Douglas sekä kirjailija ja kriminologi George Cecil Ives.

Raffles on ollut englanninkielisessä maailmassa paljon suurempi juttu kuin Suomessa. Hänestä kertovista tarinoista on tehty paljon elokuvia ja myös kuunnelmia ja näytelmiä. Suomeksi Raffles-kokoelmia ei ole kuitenkaan julkaistu kuin ensimmäinen The Amateur Cracksman (1899), joka on ilmestynyt kahtena suomennoksena nimillä Omituinen murtovaras (Hämeen Sanomat, 1904) ja Varastaiteilija (Karisto, 1910; toinen painos 1939). Tosin 1900-luvun alkupuolella Suomessakin esitettiin näytelmää, jossa Sherlock Holmes ja Raffles ottivat yhteen.

Raffles on herrasmiesvarashahmona vanhempi kuin Suomessa paljon suositummaksi noussut Arsène Lupin, jonka ensimmäinen tarina ilmestyi vasta vuonna 1905. Silti ainakin lukemani kokoelma Omituinen murtovaras oli sen verran mielenkiintoinen, että Rafflesin seikkailut voisivat kiinnostaa nykylukijoitakin, joskin molempien käännösten kieli on jo vanhahtavaa. Englanniksi Raffles-kertomuksia voi lukea esimerkiksi Wikiaineistosta ja Gutenberg-projektista.

Uuden vuoden odotusta

Mukavaa joulun alusaikaa, kanssasherlockiaanit!

Vuosi on kulunut taas melkoisella vauhdilla ja yhdistyksemme on  viettänyt syksyllä hieman hiljaisempaa menoa. Joskus harrastusten ja muun elämän yhteensovittaminen tuo hankaluuksia aikatauluihin, mutta ei huolta, yhdistys ei ole kuihtumassa ja lopettamassa.

Pidimme syyskokouksen marraskuussa ja siellä heittelimme monenlaisia ideoita tulevasta toiminnasta. Vuonna 2017 on tiedossa ainakin Holmesiinin nelosnumeron julkaiseminen, kirjastotapahtuman (tai kahden) järjestäminen, sekä uusien toimintamuotojen kehittäminen – pohdinnassa on ollut murhamysteeri-illallinen muun muassa! Holmesiiniin kaivataan aina uusia tekijöitä – jos sinulla siis on intoa kirjoittaa Holmesiin tai Arthur Conan Doyleen liittyviä juttuja tai tykkäät piirtää tai luoda sarjakuvia, ole rohkeasti meihin yhteydessä.

Yhdistyksen hallituslaiset pyrkivät myös vuonna 2017 osallistumaan eri tapahtumiin Sherlock Finlandin edustajana. Tarkoituksena on suunnata ainakin Popcult Helsinkiin keväällä, kirjamessuille syksyillä sekä mahdollisesti myös Kouvolan dekkaripäiville kesäkuussa. Suunnitelmissa on myös jonkinlaista tapaamista uusien Sherlock-jaksojen myötä. Kaikista näistä suunnitelmista saa parhaiten tietoa seuraavalla some-kanaviamme ja erityisesti Facebook-sivuamme.

sf2016Kuulemme myös mieluusti toiveita toimintaan liittyen, tai jos tiedät että omalla paikkakunnallasi on kirjasto, joka voisi innostua yhteistyöstä kanssamme tapahtuman muodossa, meille ja meistä saa vinkata!

Näiden suunnitelmien myötä toivotan koko hallituksen puolesta rauhallista joulun aikaa ja mukavaa uuden vuoden odotusta!

-Elina

 

Arvostelussa Sherlock Holmes: Crimes & Punishments

Kirjoittanut Siri Pulli

Sherlock Holmes ja tohtori John Watson ovat seikkailleet televisiossa ja elokuvissa monen vuoden ajan, mutta peleistä olen kuullut todella vähän. Muutamia seikkailuja olen pelaillut ja huomattuani, että pari vuotta sitten oli ilmestynyt uusi Sherlock Holmes-peli, ostin sen heti!

Sherlock Holmes: Crimes & Punishments on Frogwaresin ja Focus Home Interactiven julkaisema peli, joka ilmestyi vuonna 2014 ja on saatavilla PlayStation 3:lle ja 4:lle, Windowsille ja Xboxin konsoleille. Pelissä on kuusi erilaista tapausta, jotka perustuvat Arthur Conan Doylen alkuperäisiin tarinoihin ja pelaaja voi vaikuttaa siihen, kuinka Holmes ratkaisee tapaukset.

holmes1

Pelin edetessä eteenpäin voi huomata, kuinka paljon Frogwares on ottanut inspiraatiota eri versioista: esimerkiksi tohtori Watson muistuttaa paljon David Burken versiota ja Mrs. Hudson Rosalie Williamsin. Graafisesti peli on parempi kuin monet muut Holmes-pelit ja tapaukset ovat mielenkiintoisia, sillä toisiin Holmes-peleihin verrattuna pelaaja voi itse valita syyllisen. Hän voi tuomita tämän tai vapauttaa syytöksistä, mikä vaikuttaa Holmesin luonteeseen ja myös tarinan loppuun.

holmes 2

Pelaaja ohjaa Holmesia ja tohtori Watsonia, mutta tapauksia ratkaessaan pelaaja voi ohjata Tobya, josta on iso apu syyllisen selvittämisessä (itse taisin epäonnistua kolmannessa tapauksessa) ja pelaaja voi myös muuttaa Holmesin ulkonäköä. Tarinan juoni sijoittuu vuosille 1894 ja 1895, ja Watson puhuu monista aikaisemmista tapauksista, kuten Viiltäjä-Jackista. Peli ei ole pelkästään tapausten ratkaisemista vaan pelaaja joutuu käyttämään aivojansa myös erilaisissa minipeleissä ja arvoituksissa, joista osa voi viedä aikaa ja pelaaja kuluttaa aivojansa jopa puolentoista tunnin ajan.

Holmes3

Holmes4

Kuten kaikki pelit, Sherlock Holmes: Crimes & Punishments ei ole täydellinen peli vaikka siltä kuulostaisi. Pelatessani huomasin Watsonin kävelevän penkkiä kohti ja jäi siihen jumiin ja tietenkin ohjattavuus oli hieman kömpelö, kun pelailin kolmannen persoonan tilassa. Bugeista huolimatta peli oli hieno nautinto ja olin oikein iloinen, kun kuulin että 10.6. on tulossa Sherlock Holmes: The Devil’s Daughter konsoleille ja PC:lle.

Risut ja ruusut suurennuslasin alla – vuoden 2016 jäsenkyselyn tuloksia

Sherlock Finland ry toimii faneilta faneille -periaatteella, joten jäsenistömme mielipiteet ovat meille ensiarvoisen tärkeitä. Edellisestä jäsenkyselystä oli ehtinyt vierähtää jo vähän pidempi tovi, joten toteutimme huhtikuun alussa uudistetun jäsenkyselyn tiedustellaksemme jäsenistön ja yhdistyksestä kiinnostuneiden ajatuksia yhdistyksestä ja sen toiminnasta. Jäsenkyselyyn vastasi sen päättymiseen mennessä 24 henkilöä. Jäsenkyselyn vastauksia käsiteltiin jo viime lauantaina pidetyssä kevätkokouksessamme, mutta niille, jotka eivät paikalle päässeet, tässä vielä kootusti jäsenkyselyn tuloksia ja kyselystä heränneitä kommentteja.

Jäsenyys

Kyselyyn vastanneista 15 vastaajaa olivat yhdistyksen jäseniä, seitsemän henkilöä kiinnostuneita jäsenyydestä ja loput kaksi eivät olleet jäseniä eivätkä kiinnostuneita jäsenyydestä.  Jäseneksi liittymisen tai sen harkitsemisen syiksi mainittiin mm. yleisesti kiinnostus Sherlock Holmesin hahmoon, samanhenkinen seura, yhdistyksen järjestämät tapahtumat sekä kiinnostus dekkareihin ja kirjallisuuteen yleensä. Monissa vastauksissa kuvastui innokas fanittaminen ja yhteisöllisyys yhdistyksen vetoavina ominaisuuksina:

”Rakastan dekkareita ja hauskoja asioita, ja tässä yhdistyksessä yhdistyvät molemmat. Ei kaiken tarvitse olla aina niin kovin vakavaa, ei edes Sherlock-harrastuksen.”

”Sherlock on kuulunut kuvioihin aina, telkkarissa ja kirjoitettuna. Nyt hienot filmatisoinnit ja intoilevat kaverit inspiroivat itseäkin.”

”Teini-iästä lähtien olen fanittanut Holmesia, pääasiassa yksin. Nyt kymmeniä vuosia myöhemmin tuntuu siltä, että olisi kiva jakaa ”fanifiiliksiä” muidenkin kanssa.”

Yksi vastaaja nosti esille myös kansainväliseen Holmes-faniperinteeseen liittymisen positiivisena asiana:

”Sherlock-aiheiset faniseurat ovat perinne, jollaisia on ollut maailmassa aina Doylen alkuperäiskertomusten ilmestymisajoista lähtien. Ihmiset ovat halunneet kokoontua yhteen jakamaan kiinnostuksensa kohteen toisten kanssa. Upea Sherlock Finland ry on verraton jatko tälle traditiolle Suomessa, josta vastaavanlainen yhdistys on puuttunut. On mukava olla samankaltaisten joukossa ja samalla liputtaa väriä yhdistyksen jäsenenä.”

Kuva: Emilia Liikkanen

Kuva: Emilia Liikkanen

Jäsenmaksu

Yhdistyksen liittymis- ja jäsenmaksun suuruus ovat pysyneet samana sen perustamisesta lähtien, eli kertaluontoinen liittymismaksu on 10 euroa ja vuosittainen jäsenmaksu 5 euroa. Vajaa kaksi kolmasosaa vastaajista koki jäsen- ja liittymismaksun olevan sopivan suuruisia, ja reilu kolmasosa oli sitä mieltä, että summa voisi olla enemmänkin. Näillä näkymin yhdistyksen liittymis- ja jäsenmaksun korottamiseen ei ole tarvetta, sillä jäsenmaksutulot kattavat jäsenlehtemme Holmesiinin paino- ja postituskustannukset. Mikäli Holmesiinin lisäksi kehitetään muita jäsenetuja, voidaan jäsenmaksun korottamista harkita.

Yhdistyksen toiminta

Kyselyyn vastanneista puolet oli osallistunut yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin, ja hieman vajaa puolet olisi ollut kiinnostunut osallistumaan tapahtumiin, muttei toistaiseksi ollut päässyt. Pyrimme yhdistyksen puolesta järjestämään mahdollisuuksien mukaan ohjelmaa myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella, jotta mahdollisimman moni halukas pääsisi mukaan tapahtumiin.

Ehdotuksia yhdistyksen tulevaa toimintaa koskien sateli paljon. Monissa vastauksissa toivottiin lisää kirjastotapahtumien ja SASSY-seminaarin tyyppisiä tapahtumia, jotka ovat olleet tärkeä osa yhdistyksen toimintaa. Ohjelman sisältöön liittyen toivottiin enemmän teemallisesti keskitettyä ohjelmaa, esimerkiksi tapahtuma kokonaan pelkästään venäläisien Holmes-tulkintojen käsittelyyn. Seuraavasta SASSY-tapahtumasta ei ole toistaiseksi tarkempaa suunnitelmaa, mutta pienempiä iltapäivätapahtumia tulemme järjestämään aina mahdollisuuden tullessa.

Yhdistykselle ominaisiksi muodostuneiden iltapäivätapahtumien lisäksi kommenteissa nousi esiin toiveita isommista tapahtumista, kuten jonkin elokuvateatterin kanssa yhteistyössä järjestetystä Sherlock-elokuvien sarjasta ja ryhmämatkasta Lontooseen. Toisaalta myös pienempien ja vapaamuotoisempien tilaisuuksien, kuten leffailtojen, lukupiirien ja jäsentapaamisten, järjestäminen sai kannatusta monelta vastaajalta. Yksittäisistä tapahtumista nousi esiin kirjamessut, jonne yhdistyksen toivottiin osallistuvan. Myös yhteistyötä Suomen Dekkariseuran kanssa toivottiin lisää.

Leffasarjan tai yhteismatkan tyyppisten isojen projektien organisoimiseen yhdistyksen aktiiviporukalta ei valitettavasti löydy resursseja ainakaan lähivuosina, mutta pienimuotoisemman toiminnan kehittäminen onnistuu jo paljon helpommin, ja otamme sen puheeksi hallituksen seuraavassa kokouksessa.

Kaiken kaikkiaan palaute yhdistyksen toiminnasta oli varsin positiivista ja lähes kolme neljäsosaa vastaajista oli tyytyväisiä yhdistyksen toimintaan.

cropped-dsc05669.jpg

Holmesiini

Yhdistysjulkaisu Holmesiini, jota on tähän mennessä ilmestynyt kolme numeroa, oli tuttu kahdelle kolmasosalle vastaajista. Vastaajista yksi kolmasosa oli kiinnostunut Holmesiinista, muttei ollut vielä tutustunut siihen. Holmesiinin kahden euron kappalehinnan kaksi kolmasosaa vastaajista arvioi sopivaksi, ja kolmasosa totesi sen voivan olla enemmänkin. Holmesiinin irtonumeron hinta tulee todennäköisesti pysymään samana niin kauan kun julkaisu pysyy nykyisenlaisena 20-sivun mittaisena mustavalkoisena lehtenä.

Holmesiinin sisältö sai pääosin positiivista palautetta. Moni vastaaja totesi lehden olevan monipuolinen, hauska ja mielenkiintoinen.

”Aika hauska, toki sisältää myös mielenkiintoisia asiasisältöjä.”

”Tykkään erityisesti vähän asiapitoisemmista jutuista, mutta kevyempiäkin juttuja tarvitaan tietysti vastapainoksi.”

”Sisältö on mukava, monipuolinen ja mielenkiintoinen.”

Myös lehden teemat saivat kiitosta osakseen ja ehdotuksia seuraavien osien teemoiksi tuli huikea määrä. Ehdotettuja teemoja olivat mm. alueellisesti/formaatin mukaan rajatut Holmes-tulkinnat (esim. venäläinen Holmes, animaatioadaptaatiot, Holmes-pelit), Holmes-kaanonin eri hahmot, Holmes-adaptaatioissa esiintyvät näyttelijät, yksittäiset tarinat (esim. Baskervillen koira), Holmesiin liittyvät paikat (esim. Dartmoorin nummi, 221B Baker Street) ja Holmesin visuaalinen representaatio ja viktoriaaninen tyyli.

Lehden neljännen numeron teemaksi on jo valikoitunut Lontoo ja viidennen Arthur Conan Doyle, mutta sitä seuraavien numeroiden teemoista ei meillä ainakaan nyt ole pulaa!

Muutama kommentoija toivoi Holmesiinin ilmestyvän useammin, mikä olisi tietysti hienoa, mutta tiheämmän julkaisutoiminnan toteuttaminen vaatisi myös enemmän aktiivisia kirjoittajia. Lehden seuraava numero ilmestyy tämänhetkisten suunnitelmien mukaan syksyllä 2016.

Kevätkokouksessa ilmoille nousi ajatus Holmesiinin nimeä kantavasta akateemisesta julkaisusta, johon pyydettäisiin laajempia artikkeleita niin kotimaisilta kuin ulkomaisiltakin tutkijoilta. Julkaisu voisi olla yhdistyksen viisivuotisjuhlavuoden julkaisu, jolloin julkaisuajankohta sijoittuisi syksylle 2018.

Kuva: Emilia Liikkanen

Kuva: Emilia Liikkanen

Tiedotus

Jäsenkyselyn perusteella Facebook on yhdistyksen suosituin tiedotuskanava. Kymmenen kahdestakymmenestäneljästä vastaajasta ilmoitti kuulleensa yhdistyksestä ensimmäistä kertaa Facebookin kautta, ja kuusitoista vastaajaa ilmoitti seuraavansa yhdistyksen toimintaa Facebookissa. Kuusi vastaajaa ilmoitti kuulleensa yhdistyksestä yhdistyksen järjestämässä tapahtumassa ja kolme jonkun muun tahon järjestämässä tapahtumassa, jossa yhdistys on ollut esillä. Vastausten perusteella tieto liikkuu myös puskaradion välityksellä, sillä kaksi vastaajaa oli kuullut yhdistyksestä ensimmäistä kertaa kaverilta ja kolme sai tietoa yhdistyksen tapahtumista ja toiminnasta ystäviltään.  Neljälle vastaajalle yhdistys oli tullut tutuksi muuta kautta. Yhdistyksen jäsenkirje ja kotisivut toimivat kumpikin yhdeksän vastaajan tiedonlähteinä.

Suurin osa vastaajista koki yhdistyksen tiedotuksen toimivaksi ja riittäväksi, reilu neljännes vastaajista ei osannut arvioida tiedotuksen tasoa. Muutama vastaaja toivoi yhdistykseltä aktiivisempaa toimintaa sosiaalisessa mediassa. Tästä sosiaalisen median kanavien aktivoimisesta olemme hallituslaisten kanssa keskustelleet ja jatkossa pyrkimyksenä on saada mm. yhdistyksen blogiin säännöllisempiä julkaisuja Sherlock Holmesiin liittyen. Tarkoituksena on myös tapahtumamarkkinointia ja -raportointia mielessä pitäen laittaa yhdistykselle Instagram-tili.

Lopputerveiset

Muiden osioiden vastausten lisäksi yhdistys oli saanut aivan ihania positiivisia kommentteja vastaajilta, niistä muutama poiminta vielä tähän yhteenvedon loppuun.

”Minusta on hienoa että tälläinen yhdistys on Suomessa!”

”Ootte ihkuja! Keep up the good work!”

”Verratonta vuotta 2016 kaikille Sherlock Finlandin jäsenille! Toivottavasti näemme vuoden aikana Holmes-merkeissä!”

Suurkiitos vielä kaikille kyselyyn vastanneille ja mahtavaa Vappua!

#pojatkinlukee Sherlock Holmesia

Moni saattaa olla törmännyt sosiaalisessa mediassa helmikuussa alkaneeseen #pojatkinlukee-kampanjaan. Kampanjan tarkoituksena on edistää poikien ja nuorten miesten lukemista. Sherlock Finland ry lähtee tällä postauksella mukaan tukemaan hienoa kampanjaa – lukeehan säännöissämmekin, että yhdistyksen yhtenä tarkoituksena on tukea nuorten kulttuuriharrastamista.

 

20160429_080643[1]

***

Yhdistyksemme puheenjohtaja Elina suosittelee poikien ja miesten lukulistoille seuraavia teoksia:

Sherlock Holmesin seikkailut
Ensimmäinen Holmes-novellikokoelmista kattaa etsivän ja hänen ystävänsä tohtori Watsonin seikkailuja muun muassa Irene Adlerin, punatukkaisten säätiön, viiden appelsiininsiemenen ja kirjavan nauhan parissa. Vuosina 1891 ja 1892 kirjoitetut tarinat hehkuvat viktoriaanisen Lontoon tunnelmaa ja tuovat esiin Holmesin ylivoimaisen älykkyyden ja päättelytaidon. Novellimittaisuus tekee niistä mainiota luettavaa esimerkiksi iltapalan ohessa. Useimmat tarinat eivät ole raakoja tai käsittele murhatapauksia, joten niitä uskaltaa myös lapsille lukea. (Iso-Britanniassa ”Sherlock Holmesin seikkailut” kuuluu koulujen peruslukemistoon.)

Sherlock Holmes -sarjakuvat
Holmes-aiheisia sarjakuvia on ilmestynyt myös runsain mitoin ja välillä hyvinkin mielenkiintoisilla teemoilla – vai mitä sanoisitte blacksploitation-hengessä tehdystä Holmes-sarjakuvasta? Suomalaisena Holmes-sarjakuvana voidaan mainita Kristian Huitulan piirtämä Sherlock Holmes ja vampyyrit, joka perustuu Conan Doylen novelliin ”The Sussex Vampire” ja on saanut innoitusta myös Granada Televisionin tuottamasta TV-elokuvaversiosta ”The Last Vampire” (1992).

Englanninkielellä lukeville voin suositella Ian Edgintonin ja I.N.J. Culbardin graphic novel -adaptaatioita neljästä Holmes-romaanista. Kolmen Conan Doylen kirjoittaman romaanin – A Study in Scarletin, The Sign of Fourin ja The Valley of Fearin – lukemista raskauttaa pitkät takaumajaksot, jotka selittävät Holmesin ratkaistavana olevien tapausten ja murhien motiiveja. Sarjakuvamuoto tekee näistä taustaosioista siedettävämpiä ja kiinnostavampia.

Tales of Unease
V
aikka Arthur Conan Doyle on tunnetuin Holmes-tarinoista, hän oli hyvin tuottelias kirjoittaja muidenkin genrejen osalta. Päätöikseen Conan Doyle nimesi historialliset romaaninsa ja näkikin Holmes-tarinoiden kirjoittamisen häiritsevän juuri näiden romaanien työstämistä ja suosiota yleisön parissa. Lisäksi Conan Doylen tuotantoon kuuluu The Lost World (1912), varhaiseksi science fiction -romaaniksi luokiteltu teos.

Doyle kirjoitti myös kauhunovelleja, joita on koottu teokseen Tales of Unease. 15 tarinan kokoelmassa käsitellään niin muinaisen Egyptin mysteerejä ja aution Arktisen alueen kauhuja kuin myös ihmismielen pahuuden, ahneuden ja kostonhimon teemoja. Toivottavasti vielä jokin päivä myös nämä Conan Doylen vähemmän tunnetut tarinat tulisivat suomennetuiksi – ne toimivat kiehtovina pareina rationaalisen Holmesin seikkailuille.

***

Tämän postauksen kommentteihin voi lisätä omia Holmes/ACD-lukusuosituksiaan 🙂

Sherlock Finland Jätkäsaaressa 20.2.2016

Vierailimme lauantaina 20.2.2016 Jätkäsaaren infokeskuksessa ja kirjastossa heidän kutsustaan iltapäivätapahtuman merkeissä. Helsinkiä vaivanneesta ikävästä säästä huolimatta yleisöä kävi päivän aikana mukavasti ja teknisistäkin ongelmista selvittiin pääosin kunnialla.

Iltapäivän teemaksi oli valittu ”Sherlock Holmesin elämä valkokankailla”, yltäen tosi myös TV-ruutujen puolelle. Esitelmien kautta tehtiin aikamatka 1900-luvun alusta 1970- ja 80-lukujen kautta aina vuoteen 2016.

Ensimmäisenä puhujana oli Sanna Haukkala, joka kertoi meille mykkä- ja sarjaelokuvien Holmesista Suomessa. Sanna oli tutkinut Kansalliskirjaston vapaakappalekirjastoon säilöttyjä aineistoja sekä Kansallisen audiovisuaalisen instituutin arkiston aarteita. Sannan esitelmä linkkeineen löytyy pdf-muodossa: Suomessa esitettyjen sarja- ja mykkäelokuvien Sherlock Holmes

Pidempien esitelmien välissä kuultiin myös kaksi lyhyttä tuotantoesittelyä. Ensimmäinen niistä koski kahta animoitua Holmes-sarjaa, Sherlock-koira ja Sherlock Holmes in the 22nd Century. Tuotannot esitteli Venla Hietala. Animoitujen Holmesien jälkeen päivässä siirryttiin 1970-1980-lukujen parodisten ja pastissi-Holmesien pariin. Elina Karvo kävi esitelmässään läpi pääpiirteittäin Holmesin audiovisuaalista perinnettä ja niitä piirteitä, jotka leimasivat 20 vuoden ajanjaksoa 1900-luvun loppupuolella.

elina

Elina Karvo: Parodiaa ja pastissia

Elinan esitelmän jatkeena ja vastapainona toimi Suvi Laineen tuotantoesittely Neuvostoliiton Holmes-sarjasta The Adventures of Sherlock Holmes and Dr Watson (1979-1986). Siitä syntynyt keskustelu ja ihmettely olisi voinut jatkua pidempäänkin, ja tuotanto onkin tarkoitus tuoda tulevissa tapahtumissa entistä enemmän esille.

Päivän päätti Eira Lindhin esitelmä ”Moriarty – mies vai mörkö?”, jossa hän pohti BBC:n Sherlock-sarjan Moriartyn hahmoa ja teoretisoi myös alkuvuonna 2016 nähdyn erikoisjakson The Abominable Bride yhteyksiä sarjan laajempaan juoneen.