Arvostelussa Sherlock Holmes: Crimes & Punishments

Kirjoittanut Siri Pulli

Sherlock Holmes ja tohtori John Watson ovat seikkailleet televisiossa ja elokuvissa monen vuoden ajan, mutta peleistä olen kuullut todella vähän. Muutamia seikkailuja olen pelaillut ja huomattuani, että pari vuotta sitten oli ilmestynyt uusi Sherlock Holmes-peli, ostin sen heti!

Sherlock Holmes: Crimes & Punishments on Frogwaresin ja Focus Home Interactiven julkaisema peli, joka ilmestyi vuonna 2014 ja on saatavilla PlayStation 3:lle ja 4:lle, Windowsille ja Xboxin konsoleille. Pelissä on kuusi erilaista tapausta, jotka perustuvat Arthur Conan Doylen alkuperäisiin tarinoihin ja pelaaja voi vaikuttaa siihen, kuinka Holmes ratkaisee tapaukset.

holmes1

Pelin edetessä eteenpäin voi huomata, kuinka paljon Frogwares on ottanut inspiraatiota eri versioista: esimerkiksi tohtori Watson muistuttaa paljon David Burken versiota ja Mrs. Hudson Rosalie Williamsin. Graafisesti peli on parempi kuin monet muut Holmes-pelit ja tapaukset ovat mielenkiintoisia, sillä toisiin Holmes-peleihin verrattuna pelaaja voi itse valita syyllisen. Hän voi tuomita tämän tai vapauttaa syytöksistä, mikä vaikuttaa Holmesin luonteeseen ja myös tarinan loppuun.

holmes 2

Pelaaja ohjaa Holmesia ja tohtori Watsonia, mutta tapauksia ratkaessaan pelaaja voi ohjata Tobya, josta on iso apu syyllisen selvittämisessä (itse taisin epäonnistua kolmannessa tapauksessa) ja pelaaja voi myös muuttaa Holmesin ulkonäköä. Tarinan juoni sijoittuu vuosille 1894 ja 1895, ja Watson puhuu monista aikaisemmista tapauksista, kuten Viiltäjä-Jackista. Peli ei ole pelkästään tapausten ratkaisemista vaan pelaaja joutuu käyttämään aivojansa myös erilaisissa minipeleissä ja arvoituksissa, joista osa voi viedä aikaa ja pelaaja kuluttaa aivojansa jopa puolentoista tunnin ajan.

Holmes3

Holmes4

Kuten kaikki pelit, Sherlock Holmes: Crimes & Punishments ei ole täydellinen peli vaikka siltä kuulostaisi. Pelatessani huomasin Watsonin kävelevän penkkiä kohti ja jäi siihen jumiin ja tietenkin ohjattavuus oli hieman kömpelö, kun pelailin kolmannen persoonan tilassa. Bugeista huolimatta peli oli hieno nautinto ja olin oikein iloinen, kun kuulin että 10.6. on tulossa Sherlock Holmes: The Devil’s Daughter konsoleille ja PC:lle.

Risut ja ruusut suurennuslasin alla – vuoden 2016 jäsenkyselyn tuloksia

Sherlock Finland ry toimii faneilta faneille -periaatteella, joten jäsenistömme mielipiteet ovat meille ensiarvoisen tärkeitä. Edellisestä jäsenkyselystä oli ehtinyt vierähtää jo vähän pidempi tovi, joten toteutimme huhtikuun alussa uudistetun jäsenkyselyn tiedustellaksemme jäsenistön ja yhdistyksestä kiinnostuneiden ajatuksia yhdistyksestä ja sen toiminnasta. Jäsenkyselyyn vastasi sen päättymiseen mennessä 24 henkilöä. Jäsenkyselyn vastauksia käsiteltiin jo viime lauantaina pidetyssä kevätkokouksessamme, mutta niille, jotka eivät paikalle päässeet, tässä vielä kootusti jäsenkyselyn tuloksia ja kyselystä heränneitä kommentteja.

Jäsenyys

Kyselyyn vastanneista 15 vastaajaa olivat yhdistyksen jäseniä, seitsemän henkilöä kiinnostuneita jäsenyydestä ja loput kaksi eivät olleet jäseniä eivätkä kiinnostuneita jäsenyydestä.  Jäseneksi liittymisen tai sen harkitsemisen syiksi mainittiin mm. yleisesti kiinnostus Sherlock Holmesin hahmoon, samanhenkinen seura, yhdistyksen järjestämät tapahtumat sekä kiinnostus dekkareihin ja kirjallisuuteen yleensä. Monissa vastauksissa kuvastui innokas fanittaminen ja yhteisöllisyys yhdistyksen vetoavina ominaisuuksina:

”Rakastan dekkareita ja hauskoja asioita, ja tässä yhdistyksessä yhdistyvät molemmat. Ei kaiken tarvitse olla aina niin kovin vakavaa, ei edes Sherlock-harrastuksen.”

”Sherlock on kuulunut kuvioihin aina, telkkarissa ja kirjoitettuna. Nyt hienot filmatisoinnit ja intoilevat kaverit inspiroivat itseäkin.”

”Teini-iästä lähtien olen fanittanut Holmesia, pääasiassa yksin. Nyt kymmeniä vuosia myöhemmin tuntuu siltä, että olisi kiva jakaa ”fanifiiliksiä” muidenkin kanssa.”

Yksi vastaaja nosti esille myös kansainväliseen Holmes-faniperinteeseen liittymisen positiivisena asiana:

”Sherlock-aiheiset faniseurat ovat perinne, jollaisia on ollut maailmassa aina Doylen alkuperäiskertomusten ilmestymisajoista lähtien. Ihmiset ovat halunneet kokoontua yhteen jakamaan kiinnostuksensa kohteen toisten kanssa. Upea Sherlock Finland ry on verraton jatko tälle traditiolle Suomessa, josta vastaavanlainen yhdistys on puuttunut. On mukava olla samankaltaisten joukossa ja samalla liputtaa väriä yhdistyksen jäsenenä.”

Kuva: Emilia Liikkanen

Kuva: Emilia Liikkanen

Jäsenmaksu

Yhdistyksen liittymis- ja jäsenmaksun suuruus ovat pysyneet samana sen perustamisesta lähtien, eli kertaluontoinen liittymismaksu on 10 euroa ja vuosittainen jäsenmaksu 5 euroa. Vajaa kaksi kolmasosaa vastaajista koki jäsen- ja liittymismaksun olevan sopivan suuruisia, ja reilu kolmasosa oli sitä mieltä, että summa voisi olla enemmänkin. Näillä näkymin yhdistyksen liittymis- ja jäsenmaksun korottamiseen ei ole tarvetta, sillä jäsenmaksutulot kattavat jäsenlehtemme Holmesiinin paino- ja postituskustannukset. Mikäli Holmesiinin lisäksi kehitetään muita jäsenetuja, voidaan jäsenmaksun korottamista harkita.

Yhdistyksen toiminta

Kyselyyn vastanneista puolet oli osallistunut yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin, ja hieman vajaa puolet olisi ollut kiinnostunut osallistumaan tapahtumiin, muttei toistaiseksi ollut päässyt. Pyrimme yhdistyksen puolesta järjestämään mahdollisuuksien mukaan ohjelmaa myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella, jotta mahdollisimman moni halukas pääsisi mukaan tapahtumiin.

Ehdotuksia yhdistyksen tulevaa toimintaa koskien sateli paljon. Monissa vastauksissa toivottiin lisää kirjastotapahtumien ja SASSY-seminaarin tyyppisiä tapahtumia, jotka ovat olleet tärkeä osa yhdistyksen toimintaa. Ohjelman sisältöön liittyen toivottiin enemmän teemallisesti keskitettyä ohjelmaa, esimerkiksi tapahtuma kokonaan pelkästään venäläisien Holmes-tulkintojen käsittelyyn. Seuraavasta SASSY-tapahtumasta ei ole toistaiseksi tarkempaa suunnitelmaa, mutta pienempiä iltapäivätapahtumia tulemme järjestämään aina mahdollisuuden tullessa.

Yhdistykselle ominaisiksi muodostuneiden iltapäivätapahtumien lisäksi kommenteissa nousi esiin toiveita isommista tapahtumista, kuten jonkin elokuvateatterin kanssa yhteistyössä järjestetystä Sherlock-elokuvien sarjasta ja ryhmämatkasta Lontooseen. Toisaalta myös pienempien ja vapaamuotoisempien tilaisuuksien, kuten leffailtojen, lukupiirien ja jäsentapaamisten, järjestäminen sai kannatusta monelta vastaajalta. Yksittäisistä tapahtumista nousi esiin kirjamessut, jonne yhdistyksen toivottiin osallistuvan. Myös yhteistyötä Suomen Dekkariseuran kanssa toivottiin lisää.

Leffasarjan tai yhteismatkan tyyppisten isojen projektien organisoimiseen yhdistyksen aktiiviporukalta ei valitettavasti löydy resursseja ainakaan lähivuosina, mutta pienimuotoisemman toiminnan kehittäminen onnistuu jo paljon helpommin, ja otamme sen puheeksi hallituksen seuraavassa kokouksessa.

Kaiken kaikkiaan palaute yhdistyksen toiminnasta oli varsin positiivista ja lähes kolme neljäsosaa vastaajista oli tyytyväisiä yhdistyksen toimintaan.

cropped-dsc05669.jpg

Holmesiini

Yhdistysjulkaisu Holmesiini, jota on tähän mennessä ilmestynyt kolme numeroa, oli tuttu kahdelle kolmasosalle vastaajista. Vastaajista yksi kolmasosa oli kiinnostunut Holmesiinista, muttei ollut vielä tutustunut siihen. Holmesiinin kahden euron kappalehinnan kaksi kolmasosaa vastaajista arvioi sopivaksi, ja kolmasosa totesi sen voivan olla enemmänkin. Holmesiinin irtonumeron hinta tulee todennäköisesti pysymään samana niin kauan kun julkaisu pysyy nykyisenlaisena 20-sivun mittaisena mustavalkoisena lehtenä.

Holmesiinin sisältö sai pääosin positiivista palautetta. Moni vastaaja totesi lehden olevan monipuolinen, hauska ja mielenkiintoinen.

”Aika hauska, toki sisältää myös mielenkiintoisia asiasisältöjä.”

”Tykkään erityisesti vähän asiapitoisemmista jutuista, mutta kevyempiäkin juttuja tarvitaan tietysti vastapainoksi.”

”Sisältö on mukava, monipuolinen ja mielenkiintoinen.”

Myös lehden teemat saivat kiitosta osakseen ja ehdotuksia seuraavien osien teemoiksi tuli huikea määrä. Ehdotettuja teemoja olivat mm. alueellisesti/formaatin mukaan rajatut Holmes-tulkinnat (esim. venäläinen Holmes, animaatioadaptaatiot, Holmes-pelit), Holmes-kaanonin eri hahmot, Holmes-adaptaatioissa esiintyvät näyttelijät, yksittäiset tarinat (esim. Baskervillen koira), Holmesiin liittyvät paikat (esim. Dartmoorin nummi, 221B Baker Street) ja Holmesin visuaalinen representaatio ja viktoriaaninen tyyli.

Lehden neljännen numeron teemaksi on jo valikoitunut Lontoo ja viidennen Arthur Conan Doyle, mutta sitä seuraavien numeroiden teemoista ei meillä ainakaan nyt ole pulaa!

Muutama kommentoija toivoi Holmesiinin ilmestyvän useammin, mikä olisi tietysti hienoa, mutta tiheämmän julkaisutoiminnan toteuttaminen vaatisi myös enemmän aktiivisia kirjoittajia. Lehden seuraava numero ilmestyy tämänhetkisten suunnitelmien mukaan syksyllä 2016.

Kevätkokouksessa ilmoille nousi ajatus Holmesiinin nimeä kantavasta akateemisesta julkaisusta, johon pyydettäisiin laajempia artikkeleita niin kotimaisilta kuin ulkomaisiltakin tutkijoilta. Julkaisu voisi olla yhdistyksen viisivuotisjuhlavuoden julkaisu, jolloin julkaisuajankohta sijoittuisi syksylle 2018.

Kuva: Emilia Liikkanen

Kuva: Emilia Liikkanen

Tiedotus

Jäsenkyselyn perusteella Facebook on yhdistyksen suosituin tiedotuskanava. Kymmenen kahdestakymmenestäneljästä vastaajasta ilmoitti kuulleensa yhdistyksestä ensimmäistä kertaa Facebookin kautta, ja kuusitoista vastaajaa ilmoitti seuraavansa yhdistyksen toimintaa Facebookissa. Kuusi vastaajaa ilmoitti kuulleensa yhdistyksestä yhdistyksen järjestämässä tapahtumassa ja kolme jonkun muun tahon järjestämässä tapahtumassa, jossa yhdistys on ollut esillä. Vastausten perusteella tieto liikkuu myös puskaradion välityksellä, sillä kaksi vastaajaa oli kuullut yhdistyksestä ensimmäistä kertaa kaverilta ja kolme sai tietoa yhdistyksen tapahtumista ja toiminnasta ystäviltään.  Neljälle vastaajalle yhdistys oli tullut tutuksi muuta kautta. Yhdistyksen jäsenkirje ja kotisivut toimivat kumpikin yhdeksän vastaajan tiedonlähteinä.

Suurin osa vastaajista koki yhdistyksen tiedotuksen toimivaksi ja riittäväksi, reilu neljännes vastaajista ei osannut arvioida tiedotuksen tasoa. Muutama vastaaja toivoi yhdistykseltä aktiivisempaa toimintaa sosiaalisessa mediassa. Tästä sosiaalisen median kanavien aktivoimisesta olemme hallituslaisten kanssa keskustelleet ja jatkossa pyrkimyksenä on saada mm. yhdistyksen blogiin säännöllisempiä julkaisuja Sherlock Holmesiin liittyen. Tarkoituksena on myös tapahtumamarkkinointia ja -raportointia mielessä pitäen laittaa yhdistykselle Instagram-tili.

Lopputerveiset

Muiden osioiden vastausten lisäksi yhdistys oli saanut aivan ihania positiivisia kommentteja vastaajilta, niistä muutama poiminta vielä tähän yhteenvedon loppuun.

”Minusta on hienoa että tälläinen yhdistys on Suomessa!”

”Ootte ihkuja! Keep up the good work!”

”Verratonta vuotta 2016 kaikille Sherlock Finlandin jäsenille! Toivottavasti näemme vuoden aikana Holmes-merkeissä!”

Suurkiitos vielä kaikille kyselyyn vastanneille ja mahtavaa Vappua!

#pojatkinlukee Sherlock Holmesia

Moni saattaa olla törmännyt sosiaalisessa mediassa helmikuussa alkaneeseen #pojatkinlukee-kampanjaan. Kampanjan tarkoituksena on edistää poikien ja nuorten miesten lukemista. Sherlock Finland ry lähtee tällä postauksella mukaan tukemaan hienoa kampanjaa – lukeehan säännöissämmekin, että yhdistyksen yhtenä tarkoituksena on tukea nuorten kulttuuriharrastamista.

 

20160429_080643[1]

***

Yhdistyksemme puheenjohtaja Elina suosittelee poikien ja miesten lukulistoille seuraavia teoksia:

Sherlock Holmesin seikkailut
Ensimmäinen Holmes-novellikokoelmista kattaa etsivän ja hänen ystävänsä tohtori Watsonin seikkailuja muun muassa Irene Adlerin, punatukkaisten säätiön, viiden appelsiininsiemenen ja kirjavan nauhan parissa. Vuosina 1891 ja 1892 kirjoitetut tarinat hehkuvat viktoriaanisen Lontoon tunnelmaa ja tuovat esiin Holmesin ylivoimaisen älykkyyden ja päättelytaidon. Novellimittaisuus tekee niistä mainiota luettavaa esimerkiksi iltapalan ohessa. Useimmat tarinat eivät ole raakoja tai käsittele murhatapauksia, joten niitä uskaltaa myös lapsille lukea. (Iso-Britanniassa ”Sherlock Holmesin seikkailut” kuuluu koulujen peruslukemistoon.)

Sherlock Holmes -sarjakuvat
Holmes-aiheisia sarjakuvia on ilmestynyt myös runsain mitoin ja välillä hyvinkin mielenkiintoisilla teemoilla – vai mitä sanoisitte blacksploitation-hengessä tehdystä Holmes-sarjakuvasta? Suomalaisena Holmes-sarjakuvana voidaan mainita Kristian Huitulan piirtämä Sherlock Holmes ja vampyyrit, joka perustuu Conan Doylen novelliin ”The Sussex Vampire” ja on saanut innoitusta myös Granada Televisionin tuottamasta TV-elokuvaversiosta ”The Last Vampire” (1992).

Englanninkielellä lukeville voin suositella Ian Edgintonin ja I.N.J. Culbardin graphic novel -adaptaatioita neljästä Holmes-romaanista. Kolmen Conan Doylen kirjoittaman romaanin – A Study in Scarletin, The Sign of Fourin ja The Valley of Fearin – lukemista raskauttaa pitkät takaumajaksot, jotka selittävät Holmesin ratkaistavana olevien tapausten ja murhien motiiveja. Sarjakuvamuoto tekee näistä taustaosioista siedettävämpiä ja kiinnostavampia.

Tales of Unease
V
aikka Arthur Conan Doyle on tunnetuin Holmes-tarinoista, hän oli hyvin tuottelias kirjoittaja muidenkin genrejen osalta. Päätöikseen Conan Doyle nimesi historialliset romaaninsa ja näkikin Holmes-tarinoiden kirjoittamisen häiritsevän juuri näiden romaanien työstämistä ja suosiota yleisön parissa. Lisäksi Conan Doylen tuotantoon kuuluu The Lost World (1912), varhaiseksi science fiction -romaaniksi luokiteltu teos.

Doyle kirjoitti myös kauhunovelleja, joita on koottu teokseen Tales of Unease. 15 tarinan kokoelmassa käsitellään niin muinaisen Egyptin mysteerejä ja aution Arktisen alueen kauhuja kuin myös ihmismielen pahuuden, ahneuden ja kostonhimon teemoja. Toivottavasti vielä jokin päivä myös nämä Conan Doylen vähemmän tunnetut tarinat tulisivat suomennetuiksi – ne toimivat kiehtovina pareina rationaalisen Holmesin seikkailuille.

***

Tämän postauksen kommentteihin voi lisätä omia Holmes/ACD-lukusuosituksiaan🙂

Sherlock Finland Jätkäsaaressa 20.2.2016

Vierailimme lauantaina 20.2.2016 Jätkäsaaren infokeskuksessa ja kirjastossa heidän kutsustaan iltapäivätapahtuman merkeissä. Helsinkiä vaivanneesta ikävästä säästä huolimatta yleisöä kävi päivän aikana mukavasti ja teknisistäkin ongelmista selvittiin pääosin kunnialla.

Iltapäivän teemaksi oli valittu ”Sherlock Holmesin elämä valkokankailla”, yltäen tosi myös TV-ruutujen puolelle. Esitelmien kautta tehtiin aikamatka 1900-luvun alusta 1970- ja 80-lukujen kautta aina vuoteen 2016.

Ensimmäisenä puhujana oli Sanna Haukkala, joka kertoi meille mykkä- ja sarjaelokuvien Holmesista Suomessa. Sanna oli tutkinut Kansalliskirjaston vapaakappalekirjastoon säilöttyjä aineistoja sekä Kansallisen audiovisuaalisen instituutin arkiston aarteita. Sannan esitelmä linkkeineen löytyy pdf-muodossa: Suomessa esitettyjen sarja- ja mykkäelokuvien Sherlock Holmes

Pidempien esitelmien välissä kuultiin myös kaksi lyhyttä tuotantoesittelyä. Ensimmäinen niistä koski kahta animoitua Holmes-sarjaa, Sherlock-koira ja Sherlock Holmes in the 22nd Century. Tuotannot esitteli Venla Hietala. Animoitujen Holmesien jälkeen päivässä siirryttiin 1970-1980-lukujen parodisten ja pastissi-Holmesien pariin. Elina Karvo kävi esitelmässään läpi pääpiirteittäin Holmesin audiovisuaalista perinnettä ja niitä piirteitä, jotka leimasivat 20 vuoden ajanjaksoa 1900-luvun loppupuolella.

elina

Elina Karvo: Parodiaa ja pastissia

Elinan esitelmän jatkeena ja vastapainona toimi Suvi Laineen tuotantoesittely Neuvostoliiton Holmes-sarjasta The Adventures of Sherlock Holmes and Dr Watson (1979-1986). Siitä syntynyt keskustelu ja ihmettely olisi voinut jatkua pidempäänkin, ja tuotanto onkin tarkoitus tuoda tulevissa tapahtumissa entistä enemmän esille.

Päivän päätti Eira Lindhin esitelmä ”Moriarty – mies vai mörkö?”, jossa hän pohti BBC:n Sherlock-sarjan Moriartyn hahmoa ja teoretisoi myös alkuvuonna 2016 nähdyn erikoisjakson The Abominable Bride yhteyksiä sarjan laajempaan juoneen.

Vuoden 2015 SASSYsta

Aurinkoiset terveiset Turusta!

Puoliakateemista Sherlock Holmes -päivää vietettiin viikko sitten ja kun itsekin vihdoin tekniikkaongelmista pääsin eroon, niin tässä kootusti vielä, mitä päivän aikana tapahtui ja vastauksia myös jätettyihin palautteisiin.

Aamupäivä vietettiin Sherlock Holmesin audiovisuaalisten tulkintojen parissa. Allekirjoittanut luennoi Holmesin pitkästä audiovisuaalisesta historiasta, ja turkulainen Holmes-aktiivi Annina Välimäki keskittyi Charles Augustus Milvertonin hahmoon kahden uusimman, eli CBS:n Elementaryn ja BBC:n Sherlockin, tulkinnan kautta.

Kuva: Laura Tikkanen, 2015

Kuva: Laura Tikkanen, 2015

Lounastauon jälkeen ohjelma jatkui vieraspuhujilla. Veli-Matti Huhta kertoi meille Holmesin urasta radiossa 1900-luvulla, ja Anne Leinonen, joka on itsekin Holmes-pastissin kirjoittanut, kertoi kirjailijan näkökulmasta millaisiin seikkoihin kiinnittää huomiota, jos omaa Holmes-tarinaa haluaa kirjoittaa. Päivän viimeinen ohjelma oli paneelikeskustelu ”Moraalisesti arveluttava Sherlock Holmes”, jossa keskusteltiin mm. Holmesin huumeidenkäytön kuvausta eri aikoina ja Holmesin moraalia suhteessa yhteiskunnan moraaliin. Tuntiin mahdutettu keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen ja yleisö esitti erinomaisia näkemyksiä ja kysymyksiä. Päivän alkuun ja loppuun kuultiin myös Tiia Heleniuksen upeaa Holmes-teemaista viulunsoittoa.

Puheohjelman lisäksi yleisöllä oli päivän aikana mahdollisuus tutustua sekä Sherlock Finlandin toimintaan että myös muihin seuroihin ja tapahtumiin. Paikalla olivat tämän vuoden isoista tapahtumista Popcult Helsinki (25.-26.4. Helsinki) ja Archipelacon (25.-28.6. Ahvenanmaa), sekä yhteistyökumppanimme Suomen Dekkariseura. Lisäksi paikalle saatiin muutamia suomalaisia Holmes-fan artin tekijöitä, joilta saattoi ostaa heidän teoksiaan.

Väkeä päivän aikana tapahtumassa kävi arviolta 50-60, mikä oli selkeästi vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla vuonna 2013, mutta erittäin kiitettävä määrä sekin! Yleisö otti hienosti osaa keskusteluun ja heillä oli erinomaisia kommentteja ja kysymyksiä. Suomessa onkin ilo järjestää näinkin spesifin aiheen ympärille kietoutuvaa tapahtumaa, kun kiinnostuneita riittää ja keskusteluun otetaan osaa asiallisesti eikä millään tavoin provosoivassa tai trollaamishengessä.

Palautteista

Tapahtumassa jätettiin mukavasti palautetta, josta suurin osa oli positiivista! Tiloja kiiteltiin paremmiksi kuin vuoden 2013 tapahtumassa, jolloin olimme yliopistolla. Tottahan tuo oli, että ilmanvaihto toimi huomattavasti paremmin Vimmassa kuin kesähelteellä yliopistolla, mutta pitkä päivä kovilla penkeillä tuntui myös monella istumalihaksissa. Tilojen osalta osa koki ongelmalliseksi sen, että sali, jossa puheohjelma oli, ja kerhohuone, jossa sijaitsivat myyntipöydät, olivat eri kerroksissa. Itsekin tätä harmittelin, mutta tämä oli tilasta riippuvainen ratkaisu; hirvittävästi Turussa ei ole edullisia ydinkeskustassa sijaitsevia tiloja isohkoille tapahtumille.

Ohjelman monipuolisuutta kiiteltiin, ja osassa palautteista jopa toivottiin lisää selvästi akateemista tutkimusta Holmesista. Toki se, että tapahtuman nimessä on sana ”puoliakateeminen”, kertoo ohjelman laadusta, eli haluamme kuitenkin tarjota ohjelman mahdollisimman laajalle yleisölle. Suomessa Holmesin akateeminen tutkimus on myös melko vähäistä, joten sekin rajaa aiheita. Myös kansainväliset puhujat olisivat olleet erittäin toivottuja, ja ehdottomasti seuraavaan tapahtumaan pyrimme jälleen kansainvälistä väriä saamaan mukaan. Päivä oli myös pitkä (klo 10-17), joten tulevaisuutta varten pohdimme kyllä jälleen tarkasti, miten konseptia kannattaa kehittää, että se ei olisi liian raskas informaatioähky. Palautteissa oli annettu hyviä ehdotuksia kevyemmästä ohjelmasta, joten kiitos niistä!

Paikalle oli jälleen tullut ihmisiä Turun ulkopuolelta ja pahimpien kevätkiireiden aikaan maaliskuu ajankohtana oli ongelmallisempi erityisesti heille. Oli silti mahtavaa, että ihmiset Turkuun matkustivat, sääkin suosi kävijöitä ihanalla auringonpaisteella.

Tälläkin kertaa olimme järjestäneet pienen ”kirjanäyttelyn” erilaisesta Holmes-kirjallisuudesta, mutta paljon toivottiin myös Holmes-kirjallisuutta ihan myyntiin. Se on asia, mistä tulevaisuuden tapahtumia suunnitellessa varmasti keskustellaan, mutta siinä on myös omat rajoituksensa meille pienenä yhdistyksenä. Mutta ehdotus on laitettu korvan taakse!

Kiitos siis kovasti kaikille tapahtumassa käyneille, SASSY 2015:a oli ilo järjestää ja on ihanaa, että Suomessa riittää Holmesista ja Watsonista kiinnostuneita!🙂

-Elina

Puoliakateemisen tapahtuman järjestämisestä

Juttu on aiemmin julkaistu Sherlock Finland ry:n julkaisun Holmesiinin ensimmäisessä numerossa kesällä 2014. Kirjoittajana on SASSY:n järjestämisessä aktiivisesti mukana oleva Sofia Paasikivi.

Sherlock Finlandin takaa löytyvä aktiivinen harrastajajoukko on järjestänyt Puoliakateemisen Sherlock Holmes -päivän jo kerran ja vuonna 2015 on luvassa lisää. Sana ”puoliakateeminen” saattaa kuitenkin hämmentää. Mitä se tarkoittaa, ja miksi olemme valinneet tapahtumaamme puoliakateemisen lähestymistavan?

Mattias Boström vuoden 2013 SASSY:ssa Kuva: Sofia Paasikivi

Mattias Boström vuoden 2013 SASSY:ssa
Kuva: Sofia Paasikivi

Tieteen  ja viihteen välissä

Puoliakateeminen Sherlock Holmes -päivä käsittelee laajasti Sherlock Holmesia ja hahmoon liittyvää viihdettä sen eri muodoissaan. Mukaan on haluttu ottaa sekä faninäkökulmaa että populaarikulttuurin tutkimusta. Erilaisten televisiosarjojen, musiikin ja elokuvien ohella ohjelmassa näkyvät myös Sir Arthur Conan Doyle ja hänen kirjoittamansa tarinat, jotka ovat kaiken Holmesiin liittyvän viihteen pohjana.

Puoliakateeminen Sherlock Holmes -päivä on siis sekoitus Sherlock Holmesia kaikissa muodoissaan. Aihetta lähestytään sekä populaarikulttuurin itsensä että siihen liittyvän tutkimuksen kautta; ovathan alkuperäiset tarinatkin populaarikulttuuria parhaimmillaan.

Akateemiseen tutkimukseen liittyy usein käsitys tutkijoista tiedon vartijoina, eivätkä kaikki koe yliopistomaailmaa omakseen. Kiinnostus Sherlock Holmesin kaltaiseen ikoniseen hahmoon – oli se kirjallisuuden, elokuvien tai tv-sarjojen kautta – ei kuitenkaan katso ikää tai koulutusta. Siksi olemme halunneet tapahtumissamme madaltaa kynnystä yliopistomaailman ja faniyhteisön välillä. Akateemisuudesta ei haluttu luopua täysin järjestäjien oman yliopistotaustan vuoksi, vaan pyrkimyksenä oli tarjota jotakin akateemisen seminaarin ja perinteisen fanikulttuurin välimaastosta.

Miksi puoliakateeminen?

Sherlock Holmesista tehdyt uudet sarjat ja elokuvat ovat tuoneet aiheen piiriin suuren joukon uusia faneja, joista monet ovat verrattain nuoria. Tapahtumassamme voimme tarjota nuorille, vielä opintojaan pohtiville faneille mahdollisuuden tutustua yliopistoon ja siellä opiskeluun hieman erilaisella tavalla. Kannattaa myös muistaa, että akateemiseen tutkimukseen voi tulla tutustumaan vaikka omat koulut olisi käyty jo aikapäivää sitten. Tutkimus ei ole vain yliopistolaisia, vaan kaikkia varten.

Opiskelijoille ja muulle yliopistoväelle taas tarjoamme tietoa siitä, miten Sherlock Holmesia voi tutkia eri oppiaineissa. Lisäksi tilaisuus tarjoaa mahdollisuuden tutustua fanikulttuuriin ja sen erilaisiin muotoihin.

Rennommat ja viihteellisemmät ohjelmanumerot ovatkin päivässä mukana tuomassa esiin juuri fanikulttuuria. Fanikulttuuri ei aina saa ansaitsemaansa arvostusta ja haluamme tapahtumassamme tuoda ilmi fanittamisen monet eri puolet. Parhaimmillaan fanittaminen on innostunutta, innovatiivista ja yhteisöllistä. Osa fanittaa innosta kiljuen ja toiset viileästi analysoiden, eikä kumpikaan tapa ole toista huonompi. Akateeminen asioista tykkääminen ei siis ole tapahtumassamme sen tärkeämpää kuin asioista tykkääminen ylipäätään. Haluamme antaa arvoa fanikulttuurille sen kaikissa muodoissaan.

Turun yliopiston kulttuurihistorian, mediatutkimuksen ja englannin kielen oppiaineet tukivat vuoden 2013 tapahtuman järjestämistä.

Lompakko mukaan ja Lontooseen – Suurnäyttely avautui salamavalojen räiskeessä

Nyt jos koskaan kannattaa hypätä lentokoneeseen ja suunnata Lontoon kulmille. Museum of Londonissa avattiin viime perjantaina kattava Sherlock Holmes -näyttely, alaotsikolla The man who never lived and who will never die. Nähtävää on paljon ja asiaan perehtyneemmätkin saavat varmasti jotain uutta irti.

SH_juttu13Sisäänpyrkijää odottaa ensimmäinen mysteeri – miten päästä näyttelyn ovesta sisään. Vastassa on vain valtava seinällinen kirjoja. Hyvillä hoksottimilla varustettu kävijä pääsee kyllä peremmälle. Vastassa on iso peiliseinä mihin piirtyy tuon etsivistä nerokkaimman nimi: SHERLOCK HOLMES.

SH_juttu7Näyttelyssä on hyvin esillä uutta ja vanhaa. Heti alussa videoseinässä yhdeksän eri näyttelijää esittää konsultoivaa etsivää – ja virkistävästi herra Cumberbatch puuttuu tästä kattauksesta. Eri maiden vanhoja leffajulisteita on kaunis kattaus. Ja vanhoja, tosi vanhoja pätkiä vanhoista elokuvista, 1950-luvulta, vuodelta 1912… Valitettavasti medialle oli varattu vain 2 tuntia aikaa, joten kaikkia ei millään kerennyt jäädä katselemaan – mikä tosin tarkoittaa että paikalle on mentävä toistekin.

SH_juttu1Pitkään suunnitelmissa ollut hanke esittelee kirjallisuuden ehkä tunnetuinta salapoliisia laajasti. Ison osan saa myös Lontoo. Esillä on hieno valikoima vanhoja valokuvia, piirroksia ja maalauksia kaupungista. Rakennuksista, kaduista ja sumuisista maisemista. Niiden katseluun saa helposti upotettua kauan aikaa. Lontoo ja Sherlock Holmes kuuluvat saumattomasti yhteen, ja on hienoa nähdä eri tarinoiden paikkoja vanhoissa valokuvissa. Sumuiset valokuvat 1900-luvun alusta olivat ehdottomia suosikkejani.

SH_juttu10Myös vanhat kartat olivat hyvin esillä. Tykkäsin kovasti kolmen tarinan kulkureiteistä, mitkä oli vedetty erivärisillä langoilla kartan päälle.

SH_juttu2      SH_juttu3

Monet’n maalaus Charing Crossin sillasta oli tosi kaunis, ja kaikki ne vanhat maalaukset rautatieasemista! Näytteillä on myös legendaarinen J.M.W. Turnerin The Reichenbach Falls -maalaus vuodelta 1804.

Lontoo-osion jälkeen kävijä astuu sisään 221 B Baker Streetin ovesta. Isossa huoneessa on monta erilaista osiota, missä ruoditaan tarkemmin etsivän eri puolia: The Model Englishman, Analytical Mind, The Forensic Scientist, The Master of Disguise ja The Bohemian. On videoita, tavaroita, muistiinpanoja, vaatteita, ja kaikkea mahdollista. Vitriineistä löytyy myös BBC-sarjassa käytetty Belstaff-takki ja kaikkea muuta tutkimisen arvoista, mihin saa kyllä käytettyä aikaa. Ainakin mediaa tuntui se takki kiinnostavan melkein eniten.

SH_juttu5Näyttely keskittyy hyvin pitkälti Sherlock Holmesiin, eli tarinoiden muut hahmot ovat tässäkin sivurooleissa. Myöskään John Watsonia ei paljoa näy missään – paitsi toki videopätkissä. Ja jos kaipaa lisätietoja Arthur Conan Doylesta joutuu pettymään. Muotokuvan ja muutaman käsikirjoituksen lisäksi ei paljoa muuta ole tarjolla.

SH_juttu9Media sai omassa tilaisuudessaan onneksi kuvata suurinta osaa esillä olevia esineitä muutamaa taulua ja julistetta lukuun ottamatta. Valitettavasti näyttelyssä normaalisti on tiukka kuvauskielto.

Reichenbachin kohina korvissaan voi poistua takaisin museon yläkertaan, missä museokauppaan on koostettu hirveä määrä kaikenlaista myytävää. Kirjojen ja elokuvien lisäksi löytyy lautapeliä, mukia, teepyyhettä, aamutakkia, knallia, suklaata ja ties vaikka mitä. Kovakantinen näyttelyn katalogi maksaa £25 mutta on hankkimisen arvoinen, jos vaan matkalaukun painorajoitukset antavat myöten. Hyvin kattava valikoima lahjaideoita vaativammankin sherlockiaanin makuun.

SH_juttu11 SH_juttu12

Oli mukavaa huomata kansainvälisen lehdistön suuri kiinnostus näyttelyä kohtaan. Kuvausryhmiä oli paikalla kymmeniä. Ainakin Puolasta, Ranskasta, Japanista ja Saksasta oli lähetetty toimittajan lisäksi myös kameramies. Lähes joka kulman takana tai vitriinin edessä oli joku höpisemässä mikrofoniin eri kielillä. Näyttelyn kuraattoreita haastateltiin moneen eri mediaan.

Näyttely, ja tietenkin myös Sherlock Holmes, kiinnostaa siis edelleen ihmisiä. Tosin kuulin kahvitiloissa yhden BBC:n kuvaajan valittavan kollegalleen kuinka huono näyttely on. Taisi kuitenkin tarkoittaa kuvaamisen kannalta, koska sen jälkeen selitti miten lasivitriineiden sisällä olevista tavaroista on hyvin hankalaa saada kelvollisia otoksia valoheijastumisten takia.

SH_juttu8

Museon ulkopuolella voi myös tutustua yhteen tarinaan.

Oli kauhean kiva päästä tutustumaan näyttelyyn median omassa tilaisuudessa ennen seuraavan päivän avajaisia (ja saman illan kutsuvierastilaisuutta). Median edustajat saivat kahvituksen lisäksi kaikki pressitiedotteet ja näyttelyn kangaskassinkin. Ja mahdollisuuden kuvata teoksia. Hauskana yksityiskohtana pakko kertoa tämä pieni anekdootti. Olin ensimmäisen kerran yhteydessä museoon viime kevättalvella näyttelyn tiimoilta. Voitte uskoa epäuskoisen nauruntyrskähdykseni, kun sain ensimmäisen sähköpostivastauksen museolta. Sen oli nimittäin allekirjoittanut eräskin Andrew Scott. Kyllä, herra on todellakin museon toinen tiedottaja, eikä sivukeikkaa heittävä irlantilaisnäyttelijä!

SH_juttu6Näyttelyn ympärillä on myös kaikenlaisia oheistapahtumia luennoista opastettuihin Lontoo -kävelyihin. Museon kotisivuilta saa lisätietoja niistäkin. Aikuisten liput maksavat £12. Näyttely on avoinna aina 12.4.2015 asti ja kätevimmin paikalle pääsee maanalaisella (Moorgaten tai Barbicanin asema, kummaltakin kävelee muutamassa minuutissa). Jonottamisen välttämiseksi lippu kannattaa ostaa ennakkoon netistä. Samalla vierailulla kannattaa tutustua Museum of Londoniin muutenkin, sillä siellä on aina kiinnostavia (ja ilmaisia) vaihtuvia näyttelyitä ja perusnäyttelytkin ovat erinomaisia.

SH_juttu14Kuvat ja teksti: Katri Leikola

Myös henkilökunta on sonnustautunut asianmukaisiin vaatteisiin.

Myös henkilökunta on sonnustautunut asianmukaisiin vaatteisiin.