T
äältä löytyy Yle Turun haastattelu syksyltä 2019 – yhdistyksestä ja Holmesista kertomassa Suvi ja Elina!
Suosituksia joululomalle
Joululomalla on mukavasti aikaa tutustua muutamiin uudehkoihin Sherlock Holmesiin liittyviin tuotteisiin, sekä katsastaa hiukan muuta Arthur Conan Doylen tuotantoa, ja lopulta kaivaa esille Jeremy Brettin tähdittämä tuttu jouluinen klassikkojakso Granadan tuottamaa Holmes-sarjaa. Tässä siis muutamia poimintoja tämän vuoden aikana ilmestyneistä kirjoista ja sarjoista!
HBO Nordicin valikoimaan tuli muutama viikko sitten japanilaista tuotantoa oleva Miss Sherlock. Sarja on ilmestynyt alkuvuodesta 2018. Siinä konsultoiva etsivä Sara ”Sherlock” Shelly Futaba (Yūko Takeuchi) ja tohtori Wato Tachibana (Shihori Kanjiya), joka on juuri palannut Syyriasta toimittuaan vapaaehtoisena lääkärinä sota-alueella, ratkaisevat rikoksia ja arvoituksia nykypäivän Tokiossa. Sarjassa on sekä yhden jakson pituisia tapauksia että lähes koko kauden mukana kulkeva pitempi juoni. Pitemmässä juonikaaressa yritetään selvittää, mikä on salaperäinen Stella Maris -nimisen rikollisjärjestö, joka on osan Futanaban ja Tachibanan selvittämistä rikoksista takana. Sarjan trailerin voi katsoa täältä: HBO Miss Sherlock
Onko Holmes-tarinat ja pastissit koluttu läpi jo moneen kertaan? Kiinnostaako Doylen muu tuotanto? Nysalor-kustannukselta ilmestyi tänä kesänä kokoelma Doylen muita novelleja nimeltään Hopeakirves ja muita kummallisia kertomuksia. Kokoelmaan on koottu Doylen kirjoittamia tarinoita, joissa on mukana
Kuva: Nysalor-kustannus
jännitystä tai jonkinlainen yliluonnolliselta vaikuttava elementti. Doyle on kirjoittanut novellit vuosien 1880–1813 aikana. Ne ovat ilmestyneet suomennettuina ensimmäisen kerran erilaisissa lehdissä ja muissa julkaisuissa 1800-luvun lopussa ja 1900-alussa. Nyt Matti Järvinen on koonnut novellit yhdeksi niteeksi ja niiden kieltä on modernisoitu nykylukijalle selvemmäksi. Tässä pieni näyte tarinasta Hopeakirves:
Professori oli kaatunut suulleen, molemmat kädet suorana sivuilla. Pää oli suoraan sanoen halkaistu kauhealla iskulla, joka oli tähdätty takaa päin. Vanhan miehen kasvoilla oli yhä vielä rauhallinen hymy, ikään kuin hän vielä kuolemankin hetkellä olisi muistellut vasta saamaansa arkeologista lahjoitusta. Muualla ruumiissa ei näkynyt minkäänlaisia väkivallan merkkejä paitsi ruhjetta vasemmassa polvessa, mutta sekin lie syntynyt kaatuessa.
Kokoelman voi tilata Nysalor -kustannuksen sivuilta, tai lainata kirjastosta.
Kuva: Bazar Kustannus
Toisena lukusuosituksena on kesällä suomeksi ilmestynyt Leonard Goldbergin kirjoittama Sherlock Holmesin tytär. Kustantajan sivuilla teos esitellään näin:
”Lontoo 1914. Charles Harrelston kuolee hämärissä olosuhteissa, mutta Scotland Yardin mukaan kyseessä on tapaturma. Harrelstonin perhe ei tätä niele vaan pyytää Sherlock Holmesin legendaarista apuria, tohtori John H. Watsonia, tutkimaan kuolemantapausta. Iäkäs Watson lähtee yhdessä poikansa John Watson juniorin kanssa tapaamaan tapahtuman silminnäkijöitä, Joanna Blalockia ja tämän kymmenvuotiasta Johnnie-poikaa. Teräväpäinen Joanna, joka ei myöskään usko kuolemaa itsemurhaksi, lähtee Watsonien mukaan jatkamaan tutkimuksia tapahtumapaikalle. Kolmikon löytäessä uusia johtolankoja heille käy pian selväksi, että kyseessä on murha. Ja murhaaja on jatkuvasti askeleen heitä edellä. Ehtivätkö he löytämään riittävät todisteet syyllisen kiinnisaamiseksi ennen kuin on liian myöhäistä?”
Kirja on Bazarin kustantama ja sen sivuilta löytyy myös lukunäyte romaanista. Kirjaa on myös hyvin saatavilla kirjastoista.
Jos uudet versioinnit tuntuvat liian erikoisilta, tai tekee mieli palata klassikon ääreen,
Kuvalähde
niin aina voi katsella uudelleen vanhan kunnon Granadan tekemän ns. joulujakson. Vuonna 1984 ilmestynyt Sherlock Holmesin seikkailut -sarja sisältää jouluisen versioinnin Arthur Conan Doylen tarinasta the Blue Carbuncle. Holmes ja Watson etsivät jaksossa Morcarin kreivittäreltä varastettu valtavaa sinistä jalokiveä, ja yrittävät palauttaa jouluhanhea miehelle, joka on kadottanut sen. Varkaudesta syytetään ensin entistä pikkurikollista, mutta todellisuus osoittautuu paljon monimutkaisemmaksi. Jakso löytyy kokonaisuudessaan katseltavaksi Youtubesta.
Jenkkiparodiaa Holmesista
Kuun alkupuolella ilmestyi traileri loppuvuodesta Yhdysvalloissa ilmestyvästä elokuvasta Holmes and Watson (linkki IMDB:hen). Jos traileri on jäänyt näkemättä, se näyttää tältä:
Traileri on herättänyt monenlaisia reaktioita, joskin pääsääntöisesti melko negatiivisesti latautuneita. Kun 2010-luvulla on saatu nähdä Holmesin modernisoitu ilme useaan kertaan ja isoilla tuotantoarvoilla tehtyinä niin Guy Ritchien elokuvien, BBC:n Sherlockin kuin CBS:n Elementary -sarjan toimesta, tuntuu puhdas parodia suosikkietsivästämme rimanalitukselta.
On kuitenkin syytä muistaa, että Holmesia on parodioitu pitkän historiansa ajan lukemattomia kertoja niin kirjallisessa kuin audiovisuaalisessa muodossa. Samaan aikaan, kun Holmesin hahmoa on elokuva- ja televisiotuotannoissa haluttu tuoda esiin kunnioittavasti ja laadukkaasti, ovat parodiat kulkeneet vierellä tuoden hahmoon monipuolisuutta ja kenties myös innoitusta uusiin tulkintoihin. Trailerissa tulee hyvin esiin kaikkia niitä Holmesiin liitettäviä tuttuja piirteitä – ellei jopa kliseitä – joita rakastamme, mutta joita olisi hyvä aina myös uudistaa ja kehittää uudelleen. Toisaalta elokuva tuntuu tekevän pilkkaa myös Holmesin ikonisesta asemasta, johon Baker Street Irregularsin jäsenen heitto ”No shit, Sherlock!” viittaa. Omaan mieleeni traileria katsoessa tulivat heti 1970- ja 80-lukujen Holmes-komediat, erityisesti vuoden 1975 The Adventures of Sherlock Holmes’s Smarter Brother ja vuonna 1988 ilmestynyt Without a clue.
Holmes and Watson on selvästi ottanut vaikutteita muista 2010-luvun tulkinnoista, mutta vie elementtejä eteenpäin ja komedian kautta murentaa niitä. Näistä mieleen tulevat erityisesti Ritchie-Holmesia parodioivat Holmesin laskelmat hyttystä tappaessa sekä paljasnyrkkitappelu, johon Watson näyttäisi osallistuvan astalon kanssa.
Yksi aspekti, josta ehkä hieman olen huolissani, on naishahmojen rooli. Elokuvassahan on siis mitä suurimmassa määrin kyse miesten bondauksesta ja miesten rooleista, johon trailerissa kuultava ”Boys are back in town” -kappalekin viittaa. Mutta jopa Guy Ritchie onnistui bromance-tulkinnoissaan tekemään naisista myös aktiivisia tekijöitä, ei vain sivustakatsojia. Trailerin perusteella tässä elokuvassa sitä on vaikea nähdä, sillä naislääkäri tulee aliarvioiduksi ja kaksi naista tyrmätään tajuttomaksi. Kiinnostavasti trailerista ei käy ilmi, ovatko Holmes-kaanonin tunnetuimmat naishahmot, Irene Adler ja Mrs Hudson, mukana elokuvassa millään tavalla, vai onko käsikirjoituksessa lähdetty sen puolesta originaalille linjalle.
Pääosapari korostaa myös elokuvan vahvaa jenkkitulkintaa Holmesista. Tässäkin kenties taustalla parodiointia erityisesti Ritchien Holmes-elokuvia kohtaan, mutta Will Ferrellin ja John C. Reillyn kohellus jenkkimäiseen fyysisen komedian tyyliin korostuu myös muun castin ollessa brittiläisen hillittyä. Kiinnostavia bongauksia näyttelijöiden osalta trailerissa ovat Moriartya esittävä Ralph Fiennes, Lestradena nähtävä Rob Brydon sekä lyhyt vilaus Hugh Lauriesta, joka IMDB:n mukaan esittää Mycroftia – sitä ei trailerin perusteella olisi voinut päätellä!
Kaiken kaikkiaan traileri jätti ilmaan paljon kysymyksiä esimerkiksi elokuvan juonesta, jota ei selvästi nähty tarpeeksi tärkeäksi trailerissa esiin tuotavaksi. Buckinghamin palatsissa tapahtuu murha, Moriarty uhkaa kuningatar Viktorian henkeä (joka on mielestäni hyvin epätyypillistä Moriartylle), Watson kompuroi minkä ehtii ja Holmes osoittaa nerokkuuttaan aina ehtiessään. Kiinnostavaa nähdä mihin suuntaan elokuva todellisuudessa menee. Se, nähdäänkö elokuva Suomessa valkokankailla, ei ole vielä tiedossamme.
-Elina
Holmesin apurit seikkailulla Jätkäsaaressa
Lauantaina 17.3.2018 järjestimme Helsingissä Jätkäsaaren kirjastolla ja infopisteellä kolmatta vuotta putkeen iltapäivätapahtuman. Tänä vuonna halusimme luoda ohjelmaa lapset mielessä pitäen, ja niinpä yhdistyksemme aktiivit Tiia ja Suvi ideoivat Holmesin arvoitus -seikkailukierroksen.
Viitisentoista innokasta Baker Streetin apujoukkoihin haluavaa ratkoivat mm. palapeli- ja salakooditehtävien kautta vastausta mestarietsivä Holmesin asettamaan kysymykseen: ”Kuka on suosikkisäveltäjäni?” Kierroksia vedettiin iltapäivän aikana kolme kappaletta, ja joukoista valittiin kirjuri, joka sai kierroksen ajan kulkea Holmesin tuttu deerstalker-hattu päässään.
Innokkaat apurit tarttuivat tehtäviin tarmolla ja innolla, mikä ilahdutti yhdistyksemme aktiiveja suuresti. Kaikki ryhmät ratkaisivat arvoituksen ja jokainen osallistuja sai kierroksesta muistoksi diplomin, jossa hänet todetaan mainioksi lisäksi Baker Streetin apujoukkojen Suomen osastoon. Kierroksien jälkeen maistuivat mehu ja keksit, ja syventyivätpä innokkaimmat myös Holmes-aiheisten värityskuvien pariin.
Tämänkertainen kierros oli suunnattu 6-vuotiaista ylöspäin, mutta tätäkin nuoremmat kulkivat mainiosti mukana isompien sisarusten kanssa innokkaina tehtäviä ratkomassa. Jo meille hyvin tutuksi tulleessa Jätkäsaaressa järjestelyt toimivat mainiosti ja paluu sinne uusien lastenkierrosten merkeissä on erittäin todennäköistä 🙂
Happy Halloween!
Hyvää halloweenia (vai pitäisikö sanoa howl-o-ween?) ja tulevaa pyhäinpäivää, lukijat! Tämän päivän blogiteksti on hieman erilainen, sillä ajattelin näin halloweenin kunniaksi jakaa tietokoneeni syövereissä pölyttyneen Baskervillen koira -kirja-analyysin(?), jonka tein 8. luokalla. Terkut Vaisaaren koulun äidinkielenopettajalle, Isa Järvenpäälle, joka pisti meidät lukemaan kyseisen opuksen. Joten napatkaahan mukillinen teetä ja sytyttäkää karmivin kynttilänne; on aika matkata vuoteen 2005 ja koulun penkille… öh, siis Dartmoorin sumuisille nummille!
(Varoitus: seuraava teksti sisältää spoilereita. Saattaa sisältää myös kielioppivirheitä ja erityisherkän teini-ikäisen syviä pohdintoja. Myötähäpeän riski on todellinen. Proceed with caution.)
Baskervillen koira: tehtäviä
TEHTÄVÄ 1
- Edessäni on romaani 25.3.05
Tuntuu ihan mukavalta lukea vaihteeksi jokin klassikko-kirja. Olen enimmäkseen lukenut nuortenkirjoja, joten on ihan hauskaa kokeilla välillä jotain erilaista. En ole vähään aikaan lukenut erityisen hyviä kirjoja, joten toivon, että tämä olisi kiinnostava, hauska ja jännittävä. Odotan aika mielenkiintoista lukukokemusta, koska olen nähnyt Baskervillen koira-elokuvan ja se ainakin oli tosi mielenkiintoinen ja jännittävä. Myös äitini on lukenut kyseisen kirjan ja hänen mielestään se oli hyvä.
Toivottavasti se pitää paikkansa!
- Paikka ja henkilöitä 27.3.05
Kirjan ensimmäiset tapahtumat sijoittuvat Lontooseen, lähinnä Baker Streetille, päähenkilöiden asuinseudulle. Muuten tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen Dartmoorin seudulle, Iso-Britanniassa. Seudun aavemaisille nummille, sekä Baskerville Halliin, joka on Baskervillen suvun kartano.
Päähenkilöitä ovat Sherlock Holmes, kuuluisa rikos-etsivä, Holmesin uskollinen apulainen tohtori Watson, sekä Sir Henry Baskerville, joka on Baskervillen suvun ainoa perijä. Mukana on myös Sir Henry Baskervillen ystävä tohtori Mortimer, joka on leppoisa vanha lääkäri.
- Luin kirjan 1.4.05
Olen nyt lukenut kirjan ja mielestäni se oli erittäin hyvä. Siinä oli jännitystä, mutta joissain kohdissa oli hauskuuttakin. Se sai tuntemaan, että olisi itse tapahtumapaikalla Dartmoorissa. Henkilöt olivat kiinnostavia ja heidät saattoi melkein nähdä edessään. En edes kuvitellut kirjan olevan näin mukaansatempaava. Luulin ensin että se olisi tylsä, mutta tuli jälleen todistetuksi, että vanhatkin kirjat voivat olla todella mielenkiintoisia ja hyviä. Kaikki kunnia sir Arthur Conan Doylelle, joka on onnistunut kirjoittamaan erittäin hyvän kirjan.
TEHTÄVÄ 2
Kohta, jossa on jotain viisasta:
”Koko maailmalle Selden oli ollut vain ilkeä väkivallan tekijä, mutta tämän naisen mielessä hän oli aina pysynyt samana pienenä omavaltaisena poikana, jonka hän muisti nuoruudestaan, lapsena, joka niin mielellään tahtoi pitää häntä kädestä. Harvinaisen paha täytyy sen miehen olla, jota ei yksikään nainen surisi.”
-Tämä sai ajattelemaan, että on aivan totta, että kun ihminen kuolee niin ainakin joku yleensä jää suremaan. Jopa hyvin ilkeiden ihmisten läheiset varmasti surevat heitä, vaikka tietävät, että kyseiset ihmiset ovat tehneet paljon vääryyttä. Jokaista ihmistä varmasti ainakin yksi ihminen rakastaa, tai on rakastanut.
Kohta, jossa on taitavaa kuvausta:
”Puolikuu pilkisti esiin kiiltävien pilvien raosta. Sen kylmässä valossa näin puiden takaa muutamia rosoisia kallioselänteitä ja surullisen näköisen nummen pitkän, matalan kaaren.”
-Tässä kohdassa on erittäin taitavasti kuvattu aavemaista maisemaa, joka saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä ja ihon nousemaan kananlihalle. Tuntuu ihan siltä kuin itse olisi katsomassa ikkunasta ja näkisi itse tuon maiseman.
Kohta, joka sai minut muuttamaan käsitystäni:
”Tuo pieni mitätön perhosten pyytäjä kasvoi äkkiä mielessäni kammottavaksi olennoksi, joka oli kärsivällinen ja kavala, jolla oli hymyilevät kasvot ja verenhimoinen sydän.”
-Tässä kohtaa käsitykseni muuttui täysin. Stapleton (henkilö, josta tekstissä puhutaan) oli mielestäni hyvin rehti vanha ukkeli, mutta hän olikin hirvittävän raaka ja julma murhaaja. En ollut kuvitellut häntä ollenkaan sellaiseksi. Häntä epäilin kaikkein vähiten tarinan konnaksi.
Kohta, joka herätti minussa tunteita:
”Ne olivat vähän matkan päässä ruumiista ja aivan vereksiä ja selviä.
-Jalanjälkiäkö?
-Jalanjälkiä.
-Miehenkö vai naisen?
Tohtori Mortimerin silmissä oli omituinen ilme ja hän alensi äänensä kuiskaukseksi vastatessaan:
-Herra Holmes, ne olivat jättiläismäisen koiran jälkiä.”
-Tämä kohta sai yksinkertaisesti värisemään ja pelkäämään. Tästä voi heti päätellä, että juttuun liittyy jokin kammottava, yliluonnollinen eläin, joka vainoaa Baskervillejä. Tuo viimeinen lause oli kauhean pelottava. Kauhu tavallaan hiipii näyttämölle kun Baskervillen koira astuu kuvioihin.
Venla Hietala 8K
Ah, oi niitä aikoja. Muistaakseni sain tästä tehtävästä melko hyvän arvosanann, mutta johtuneeko siitä, että suurin osa luokasta tuskin edes koski koko kirjaan. Baskervillen koira oli ensimmäinen lukemani Sherlock Holmes -tarina, ja vaikka akateemisemmat ystäväni pitävät sitä nykyään lähinnä yliarvostettuna, on se minulle edelleen paras ja tärkein (ja löytyy nyt myös omasta kirjahyllystäni, joskin en pysty sitä vieläkään lukemaan, jos olen yksin kotona). Tuosta kotitehtävästä on nyt kulunut 12 vuotta ja täällä sitä vain edelleen pyöritään Holmesin parissa, joten selkeästi 8. luokan lukuläksystä seurasi jotain hyvääkin, eikä pelkästään painajaisia ja kroonista pelkoa sumuisia nummia kohtaan.
Hyvää loppuviikkoa, ja pysykäähän lämpiminä syyssäässä!
nostalgisin terveisin,
VPJ Venla (sekä Venla, 14v, 8K-luokalta)
Etsivät estradilla Turussa marraskuussa
Seuraava tapahtumamme on lauantaina 11.11. Turussa pääkirjaston Studiossa, jossa lavalla ovat sekä Sherlock Holmes että Karl Axel Björk, Virpi Hämeen-Anttilan historiallisten dekkareiden sankari. Tapahtumaan on vapaa pääsy ja se alkaa klo 12. Tervetuloa!
P.G. Wodehouse ja Arthur Conan Doyle
Englantilainen kirjailija P.G. Wodehouse (15.10.1881 – 14.2.1975) tunnetaan luultavasti parhaiten Jeeves and Wooster -tarinoistaan ja muista humoristisista kertomuksistaan. Hän kirjoitti myös näytelmiä, runoja, esseitä ja elokuvakäsikirjoituksia.
P.G.Wodehouse (Wikipedia)
Mittavan uransa aikana Wodehouse ehti kirjoittaa myös useita Holmes-parodioita, joista monet löytyvät luettavaksi erilaisista nettiarkistoista. Lisäksi hän lähes säännöllisesti viittaa Holmesin hahmoon monissa Jeeves-tarinoissaan, Psmith-tarinoissaan ja muussa tuotannossaan, tai sisällytti omiin teksteihinsä viittauksia muihin Conan Doylen kirjoituksiin. Wodehouse ja Conan Doyle tunsivat toisensa, ja Wodehouse ihaili Conan Doylea syvästi. Elämänsä loppupuolella Wodehouse totesi: ”Conan Doyle was my hero. Others might revere Hardy and Meredith. I was a Doyle man and still am.” (The Arthur Conan Doyle Encyclopedia) Sen lisäksi, että he olivat kirjoittajakollegoita, he pelasivat samassa amatöörikrikettijoukkueessa vuosien 1903-1912 välillä. Krikettijoukkueen nimi oli Authors, tai leikillisemmin the Allahakberries. Sen oli perustanut J.M. Barrie, joka tunnetaan Peter Panin luojana, ja sen muita tunnettuja jäseniä olivat esimerkiksi Rudyard Kipling, H.G. Wells ja A.A. Milne. Joukkue pelasi vuosittain esimerkiksi siihen kuuluvien kirjailijoiden kustantajista koostuvaa joukkuetta vastaan, muista taiteilijoista kuuluvaa joukkuetta vastaan ja tietenkin muita pelejä.
- Lähde: The Arthur Conan Encyclopedia
Wodehouse kirjoitti 20-vuotiaana kaksi Holmes-parodiaa, jotka julkaistiin Public School Magazine-nimisessä huumorilehdessä. The Adventure of the Split-infinitive ilmestyi maaliskuussa 1902 ja The Strange Disappearance of Mr. Buxton-Smythe puolestaan ilmestyi joulukuussa 1901. Molemmissa tarinoissa seikkailevat hahmot nimeltään Burdock Rose ja Dr. Wotsing, jotka hiukan kompuroiden ratkaisevat eteensä tulevia arvoituksia. Samana vuonna hän kirjoitti myös artikkelin The Pugilist in Fiction, jossa hän käsitteli Conan Doylen vähemmän tunnettua romaania Rodney Stone. Vuonna 1903 ilmestyi Sherlock Holmes-parodiatarina Dudley Jones, Bore-Hunter (29.4.1903), kaksi runoa Back to his Native Strand (27.5.1903) ja The Parrot (20.10.1903) sekä syyskuussa pastissi nimeltään The Prodigal. Wodehouse myös haastatteli Conan Doylea Victoria Cross-nimiseen lehteen otsikolla Grit. A Talk with Sit Arthur Conan Doyle. Tästä eteenpäin Wodehouse kirjoitti aina välillä Holmes-aiheisen pastissin, runon tai muun tekstin, tai viittasi jossain kertomuksessaan Holmesiin. Joskus Wodehouse käsitteli Conan Doylea ja Holmesia myös hiukan omalaatuisemmasta näkökulmasta, kuten tässä Daily Chroniclessa ilmestyneessä runossa:
SHERLOCK HOLMES’S LAMENT.
Daily Chronicle, October 3, 1905
[Sir A. Conan Doyle has stated that he considers the British police to be the best in the world.]
Sir Arthur, in those happy days
(Now dead) when first you made me,
Upon my word I never thought
That you would have betrayed me.
I always used to think that you
Shared my contempt for men in blue.
Where’er the bulls-eye of the truth
They failed to land their shots on
(I speak in metaphor), I’d smile,
And wink at dear old Watson,
And murmur nonchalantly, “Pooh!
These foolish, bungling men in blue!”
And when their weak attempts to solve
A problem I derided,
I thought that you despised them quite
As fervently as I did.
We scoffed together at their clue,
Those very comic men in blue.
And now you come, and in the Press
Deliver this corrective,
And state without a touch of shame,
“The Force is not defective.”
By gad, you know, it’s rather hard
Upon a poor detective.
I never thought to hear that you
Had gone and praised the men in blue.
P.G.W. (Lähde)
Lähes kaikki Wodehousen tekemät Holmes-viittaukset on koottu erilaisiin nettiarkistoihin. Esimerkiksi Madame Eulalie-sivustolle on koottu varsin kattavasti kaikki Wodehousen alkutuotannossa esiintyvät viittaukset Sherlock Holmesiin ja Conan Doyleen: Madame Eulalie
Wodehouse kirjoitti myös 1970-luvulla mahtavan esipuheen The Sign of the Fourin uusintapainokseen. Esipuhe ja erinomainen analyysi aiheesta on luettavissa täältä: The Lumber room
Wodehousen tekemä Conan Doylen haastattelu on luettavissa täältä: Grit: A Talk With Sir Arthur Conan Doyle
E. W. Hornung ja A. J. Raffles
E. W. Hornung valokuvassa, jonka on ottanut Frederick Hollyer (1838–1933)
Törmäsin E. W. Hornungin nimeen ensimmäisen kerran käydessäni läpi Lukemista kaikille -lehden vuosikertoja. Sen numerossa 19/1928 oli kertomus ”Rikoslakia hipovaa toimintaa”, jossa sellaiset miehet kuin Raffles ja minäkertojana toimiva Bunny pestataan varastamaan taulu. Kertomus sai minut tutkimaan, mikä tuo kirjailija oli oikein miehiään, ja hänestä paljastui kiinnostavia asioita.
E. W. Hornung (1866–1921) englantilainen kirjailija, joka oli naimisissa Arthur Conan Doylen sisaren Constancen kanssa. Hän kirjoitti useita romaaneja, jotka sijoittuivat Australiaan, mutta hänen todellinen läpimurtonsa oli herrasmiesvaras A. J. Rafflesista kertova sarja. Hänestä Hornung kirjoitti 26 novellia, jotka julkaistiin kolmessa kokoelmassa, sekä yhden romaanin.
Raffles on yläluokkainen herrasmies, joka asuu hienossa osoitteessa Lontoossa, harrastaa krikettiä – kuten myös Hornung ja Doyle – ja seurustelee parempiin piireihin kuuluvien ihmisten kanssa. Kunniallisen ulkokuoren takana Raffles harjoittaa kuitenkin murtovarkauksia ja muita tyylikkäitä ryöstöjä. Apunaan hänellä on vanha koulutoverinsa Bunny Manders, jonka moraali ei aina tahdo taipua hyväksymään Rafflesin tekoja.
Raffles ja Bunny muodostavat kovasti samanlaisen parivaljakon kuin Sherlock Holmes ja tohtori Watson. Raffles on erittäin älykäs mutta salailee toveriltansa asioita. Hän on myös Holmesin tavoin taitava naamioitumaan ja muuttamaan puhetapaansa esittäessään muuta kuin itseään. Bunny puolestaan toimii Watsonin tavoin Raffles-tarinoiden kertojana. Toisaalta hahmon esikuvina olivat myös kirjailija Oscar Wilde ja tämän rakastaja Alfred Douglas sekä kirjailija ja kriminologi George Cecil Ives.
Raffles on ollut englanninkielisessä maailmassa paljon suurempi juttu kuin Suomessa. Hänestä kertovista tarinoista on tehty paljon elokuvia ja myös kuunnelmia ja näytelmiä. Suomeksi Raffles-kokoelmia ei ole kuitenkaan julkaistu kuin ensimmäinen The Amateur Cracksman (1899), joka on ilmestynyt kahtena suomennoksena nimillä Omituinen murtovaras (Hämeen Sanomat, 1904) ja Varastaiteilija (Karisto, 1910; toinen painos 1939). Tosin 1900-luvun alkupuolella Suomessakin esitettiin näytelmää, jossa Sherlock Holmes ja Raffles ottivat yhteen.
Raffles on herrasmiesvarashahmona vanhempi kuin Suomessa paljon suositummaksi noussut Arsène Lupin, jonka ensimmäinen tarina ilmestyi vasta vuonna 1905. Silti ainakin lukemani kokoelma Omituinen murtovaras oli sen verran mielenkiintoinen, että Rafflesin seikkailut voisivat kiinnostaa nykylukijoitakin, joskin molempien käännösten kieli on jo vanhahtavaa. Englanniksi Raffles-kertomuksia voi lukea esimerkiksi Wikiaineistosta ja Gutenberg-projektista.
Uuden vuoden odotusta
Mukavaa joulun alusaikaa, kanssasherlockiaanit!
Vuosi on kulunut taas melkoisella vauhdilla ja yhdistyksemme on viettänyt syksyllä hieman hiljaisempaa menoa. Joskus harrastusten ja muun elämän yhteensovittaminen tuo hankaluuksia aikatauluihin, mutta ei huolta, yhdistys ei ole kuihtumassa ja lopettamassa.
Pidimme syyskokouksen marraskuussa ja siellä heittelimme monenlaisia ideoita tulevasta toiminnasta. Vuonna 2017 on tiedossa ainakin Holmesiinin nelosnumeron julkaiseminen, kirjastotapahtuman (tai kahden) järjestäminen, sekä uusien toimintamuotojen kehittäminen – pohdinnassa on ollut murhamysteeri-illallinen muun muassa! Holmesiiniin kaivataan aina uusia tekijöitä – jos sinulla siis on intoa kirjoittaa Holmesiin tai Arthur Conan Doyleen liittyviä juttuja tai tykkäät piirtää tai luoda sarjakuvia, ole rohkeasti meihin yhteydessä.
Yhdistyksen hallituslaiset pyrkivät myös vuonna 2017 osallistumaan eri tapahtumiin Sherlock Finlandin edustajana. Tarkoituksena on suunnata ainakin Popcult Helsinkiin keväällä, kirjamessuille syksyillä sekä mahdollisesti myös Kouvolan dekkaripäiville kesäkuussa. Suunnitelmissa on myös jonkinlaista tapaamista uusien Sherlock-jaksojen myötä. Kaikista näistä suunnitelmista saa parhaiten tietoa seuraavalla some-kanaviamme ja erityisesti Facebook-sivuamme.
Kuulemme myös mieluusti toiveita toimintaan liittyen, tai jos tiedät että omalla paikkakunnallasi on kirjasto, joka voisi innostua yhteistyöstä kanssamme tapahtuman muodossa, meille ja meistä saa vinkata!
Näiden suunnitelmien myötä toivotan koko hallituksen puolesta rauhallista joulun aikaa ja mukavaa uuden vuoden odotusta!
-Elina
Arvostelussa Sherlock Holmes: Crimes & Punishments
Kirjoittanut Siri Pulli
Sherlock Holmes ja tohtori John Watson ovat seikkailleet televisiossa ja elokuvissa monen vuoden ajan, mutta peleistä olen kuullut todella vähän. Muutamia seikkailuja olen pelaillut ja huomattuani, että pari vuotta sitten oli ilmestynyt uusi Sherlock Holmes-peli, ostin sen heti!
Sherlock Holmes: Crimes & Punishments on Frogwaresin ja Focus Home Interactiven julkaisema peli, joka ilmestyi vuonna 2014 ja on saatavilla PlayStation 3:lle ja 4:lle, Windowsille ja Xboxin konsoleille. Pelissä on kuusi erilaista tapausta, jotka perustuvat Arthur Conan Doylen alkuperäisiin tarinoihin ja pelaaja voi vaikuttaa siihen, kuinka Holmes ratkaisee tapaukset.
Pelin edetessä eteenpäin voi huomata, kuinka paljon Frogwares on ottanut inspiraatiota eri versioista: esimerkiksi tohtori Watson muistuttaa paljon David Burken versiota ja Mrs. Hudson Rosalie Williamsin. Graafisesti peli on parempi kuin monet muut Holmes-pelit ja tapaukset ovat mielenkiintoisia, sillä toisiin Holmes-peleihin verrattuna pelaaja voi itse valita syyllisen. Hän voi tuomita tämän tai vapauttaa syytöksistä, mikä vaikuttaa Holmesin luonteeseen ja myös tarinan loppuun.
Pelaaja ohjaa Holmesia ja tohtori Watsonia, mutta tapauksia ratkaessaan pelaaja voi ohjata Tobya, josta on iso apu syyllisen selvittämisessä (itse taisin epäonnistua kolmannessa tapauksessa) ja pelaaja voi myös muuttaa Holmesin ulkonäköä. Tarinan juoni sijoittuu vuosille 1894 ja 1895, ja Watson puhuu monista aikaisemmista tapauksista, kuten Viiltäjä-Jackista. Peli ei ole pelkästään tapausten ratkaisemista vaan pelaaja joutuu käyttämään aivojansa myös erilaisissa minipeleissä ja arvoituksissa, joista osa voi viedä aikaa ja pelaaja kuluttaa aivojansa jopa puolentoista tunnin ajan.
Kuten kaikki pelit, Sherlock Holmes: Crimes & Punishments ei ole täydellinen peli vaikka siltä kuulostaisi. Pelatessani huomasin Watsonin kävelevän penkkiä kohti ja jäi siihen jumiin ja tietenkin ohjattavuus oli hieman kömpelö, kun pelailin kolmannen persoonan tilassa. Bugeista huolimatta peli oli hieno nautinto ja olin oikein iloinen, kun kuulin että 10.6. on tulossa Sherlock Holmes: The Devil’s Daughter konsoleille ja PC:lle.
Sherlock Finland ry 